Adventtikertomus Rudolf-aasista

Jeesuksen ratsastus Jerusalemiin kerrottuna pienen aasin suulla.

Rekvisiittana tarvitaan aasi, jota voidaan näyttää kuuntelijoille.

Adventtikertomus Tässä näet Rudolf-aasin. Rudolf oli pieni aasi. Kuka tietää miksi pieniä aaseja kutsutaan?  Rudolf oli varsa. Kukaan ei ollut vielä ratsastanut Rudolfilla. Rudolf asui yhdessä äiti-aasin kanssa erään ystävällisen miehen luona. Rudolf oli onnellinen ja tyytyväinen rauhalliseen elämäänsä.   

Eräänä päivänä alkoi tapahtua jännittäviä asioita. Kaksi  miestä, Pietari ja Andreas, tuli Rudolfin omistajan luo. ”Päivää, me haluaisimme lainata aasiasi”, Pietari sanoi. ”Ai miksi?” kyseli omistaja. ”Meidän mestarimme haluaa ratsastaa sillä”, sanoi Andreas. ”Oi, haluaako mestarinne käyttää minun aasiani?” sanoi omistaja ylpeänä.  ”Kyllä!” sanoivat miehet. ”Hyvä valinta. Minun aasini onkin oikein vahva ja hyvä aasi. Se jaksaa kantaa ihan mitä vain”, kehuskeli omistaja. ”Mutta me emme tarkoita suurta aasiasi. Me haluamme lainata tätä pientä varsaa. Äiti-aasi saa tulla kyllä mukaan”, selitti Pietari.  

Rudolf-varsa tuli tosi onnelliseksi. Se alkoi hyppiä ja tanssia. ”Nyt minusta on tullut suuri. Suuri mestari haluaa ratsastaa minulla”, hän mietti mielessään.   Miehet kiittivät omistajaa, ottivat aasit mukaansa ja lähtivät viemään niitä mestarin luo. Nyt Rudolf-aasi näki miehen, joka halusi ratsastaa hänellä. Pikku-Rudolfia jännitti vähän. Mies näytti kuitenkin iloiselta ja kiltiltä.

Pietari ja Andreas laittoivat aasien selkään vaatteitaan. Mies tuli aasien luokse ja silitti niitä ystävällisesti. Hän puheli kauniisti aaseille ja kertoi nimensä. Hänen nimensä oli Jeesus. Sitten hän istuutui Rudolfin selkään.  Seurue lähti kulkemaan kohti Jerusalemia.

Jerusalem on suuri kaupunki, joka sijaitsee korkean mäen päällä. Pikku-Rudolfia alkoi väsyttää kesken matkan, mutta Jeesus kannusti sitä: ”Älä luovuta. Kyllä sinä jaksat. Meillä ei ole mikään kiire.” Nyt Rudolf-aasi kuuli kummallisia ääniä. Joku lauloi aivan varmasti. Joku huusi. Mitä lähemmäs kaupunkia he tulivat, sitä enemmän he kuulivat laulua ja huutoa.

”Hoosianna! Hoosianna! Hoosianna!” kuului joka paikasta.  ”Mitä täällä oikein lauletaan? kysyi Andreas. ”Ihmiset laulavat Hoosiannaa.”, vastasi Pietari, ”Hoosiannaa huudetaan aina kun kuningas tulee kaupunkiin. Jeesus on meidän kuninkaamme!” 

 ”Ihaa”, huusi Rudolf-aasi hätääntyneenä. Se ei nähnyt yhtäkkiä yhtään mitään. Ihmiset olivat alkaneet heitellä palmunlehviä tielle Jeesuksen eteen. He rakastivat Jeesusta niin paljon, että halusivat tällä tavalla kunnioittaa Jeesusta. 

Yksi lehvä tuli suoraan pikku-Rudolfin kuonoon. Onneksi Jeesus ymmärsi huitaista sen pois Rudolfin silmien edestä. Ihmiset levittivät myös vaatteita Jeesuksen eteen. Vaatteista ja palmunlehvistä tuli kuin hieno värikäs matto Jeesuksen eteen.  Ja koko ajan ihmiset lauloivat todella kovaa: ”Hoosianna. Siunattu olkoon Hän joka tulee Herran nimessä. Hoosianna korkeuksisssa.”

Illalla pikku-Rudolf oli todella väsynyt, kun hän palasi äitinsä kanssa kotiin. Mutta hän oli kiitollinen siitä, että oli saanut palvella Jeesusta.