Sovinnonteon vaikeus

Som’ muv’ velii …

Etelä- Pohjanmaalla vaikuttaa pääosin opettajista koostuva hupirokkiyhtye Rehupiikles. Yhtye vääntää vanhoja, tunnettuja kappaleita eteläpohjanmaan murteella laulettaviksi. Humyä kyynelten läpi saa aikaan tragikoominen kappale ” Som’ muv’ velii …” 

Tunnelman voi hakea YouTubesta  http://www.youtube.com/watch?v=G5qH6JoCokY 

Tarinassa veljeksillä on tullut perintöriita ja tiet ovat eronneet. Pohjalaiseen tapaan anteeksi ei voi antaa eikä pyytää tapaamisesta puhumattakaan, vaikka laulaja kuulee veljensä käyneen ihan naapurissa. Puhuttelevaksi laulu muuntuu erityisesti siinä, kun laulaja laulaen kertoo tarinaa veljesten rikkoutuneista väleistä, mutta välillä kajauttaa kertosäkeen ” Som’ muv’ velii …”. Kaipuu sovintoon ja anteeksiantamukseen on koko ajan taustalla. Veljenrakkaus ei ole mihinkään kadonnut, mutta ylpeys ja oma oikeassa oleminen estää yhteyden veljeen. Laulussa ei ole happy endiä.. Soimaan jää ” Som’ muv’ velii …”

Vaikuttaako tutulta ? Miten vaikeaa on tehdä sovintoa, pyytää anteeksi, antaa anteeksi. Jokainen meistä voi tehdä oman laulunsa. ”Se on mun ystävä…” ”Se on mun puoliso …” Se on mun opettaja …” jne, mutta jokin estää ottamasta ensimmäistä askelta toisen luo. Jalat ovat raskaammat kuin benji -hyppääjällä

Anteeksiantaminen ja pyytäminen ovat varmaan niitä asioita, joista voidaan sanoa, että helpommin sanottu kuin tehty. Kristillisen uskomme mukaan se on mahdollista. Ihme voi tapahtua ja se on taphtunut monen kohdalla. Se ihme tapahtui kerran Vanhassa testamentissa Joosefille, kun hän antoi veljilleen anteeksi vaikka he olivat häntä aikaisemmin kaltoin kohdelleet. Kuitenkin jos luemme tämän tapahtuman ensimmäisen Mooseksen kirjan luvuista  tulee aika pian selväksi, miksi hän siihen kykeni. Jumala auttoi. Jumalan avulla se meillekin on mahdollista edelleen. Jumalan puoleen kääntyminen ja häneltä apua pyytäminen ei ole edelleenkään vanhan aikaista. Olisiko se peräti coolia, sellaista jota kaikki eivät välttämättä tee, jotain toisenlaista kun elämässä yleensä on totuttu. Laulaja ei tarinan mukaan kääntynyt Jumalan puoleen ja siksi hän jäi sydäntä särkevästi huhuilemaan ” Som’ muv’ velii …” ilman toivottua sovintoa. Mutta kristilliseen uskoon kuuluu myös toivo. Jos ei nyt, niin sovinto on mahdollinen tulevaisuudessa.