Hartaus näkemisestä

Usko ja näkeminen

Kesäisenä iltana on kiva hypätä laiturilta vilvoittavaan veteen. Suomen vedet pysyvät mukavan vilvoittavana läpi lämpimän kesänkin. Valitettavasti Suomen järvien ja merien vedet ovat aika sameita. Silmien auki pitäminen ei auta näkemään vedessä eteenpäin. Sukellus- tai uimalasit auttavat näkemään paremmin. Tällaisilla pienillä välineillä uintikerta muuttuu aivan toisenlaiseksi. Veden alla voi tiirailla kaloja ja etsiä pohjasta erilaisia esineitä. Snorkkeli auttaa hengittämään veden alla niin, ettei katsetta tarvitse nostaa vedestä ollenkaan. Sukeltamisessa on hienointa se, että mitä kauemmin veden alle katselee, sitä mielenkiintoisemmaksi veden alainen maailma muuttuu. Tuo maailma, joka on aiemmin ollut piilossa, tulee näkyväksi. Harva uimari sanoo, ettei usko järvissä olevaan elämään vaikkei näe järven pohjaa. Kaikki tietävät, että veden alla on elämää. Siellä on kaloja, rapuja ja kasveja. Maailmassa on kuitenkin olemassa paljon sellaista, mistä emme tiedä mitään. Tiedemiehet pyrkivät tuomaan maailman ihmeellisyyksiä ymmärrettävään muotoon meille kaikille. Katsoessasi vieressä olevaa koulukaveriasi näet hänen ulkoisen puolen. Näkemäsi ulkoinen puoli ei ole koko todellisuus kaveristasi. Hänen sisällään tapahtuu paljon sellaista, mikä vaikuttaa siihen miltä hän näyttää ulospäin. Kukaan meistä ei näe toisen tunteita tai ajatuksia, ehkä hyvä niin. Mutta noiden ajatusten ja tunteiden vaikutukset ovat nähtävissä. Hyvä mieli saa lähimmäisen loistamaan. Paha mielikin näkyy.

Heprealaiskirjeessä kirjoitetaan uskosta, että se on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Jumalaa me emme voi koskaan nähdä. Hän muuttuu todeksi uskon kautta. Usko on eräänlainen silta toivomisen ja näkemisen välillä. Jumalan olemassaolo ei ole meidän toivomisemme varassa, mutta hänen työnsä me voimme nähdä uskomme kautta. Hänen työnsä näkeminen avaa yhteyden näkymättömään maailmaan.  Samea vesi kirkastuu, elämän lahjan arvo selkenee ja silmät näkevät.
 
Laulu: Virsi 219 tai Laulutuuli 61, s.110.