Pyhäkoululauluja 6

Jo joutui armas aika LV 127, VK 571

Jo joutui armas aika  tunnetaan nimellä Suvivirsi. Se on tullut Suomeen Ruotsista, jossa se ilmestyi ensimmäistä kertaa vuonna 1694 nimellä En sommarvisa eli kesälaulu, suvivirsi. Sävelmä painettiin ensimmäisen kerran Ruotsin koraalikirjaan vuonna 1697. Suomeen virsi tuli nopeasti, sillä se tunnetaan vuodelta 1700 niin sanottuna arkkivirtenä. Arkkivirret levisivät yksittäisille paperiarkeille painettuina.

Suvivirrellä on siis yli 300 vuotta vanha, arvostettu historia sekä Suomessa että Ruotsissa. Virren tekijöitä, sanoittajaa ja säveltäjää, ei tunneta varmasti. Virsikirjassa tekstin tekijäksi on laitettu Israel Kolmodin, kysymysmerkin kanssa! Suomennos tehtiin siis hyvin nopeasti, jo vuonna 1700. Virsi tulikin sitten jo vuoden 1701 virsikirjaan.

Virsi on hyvin pidetty ja arvostettu. Siitä on muodostunut erityisesti koulujen virsi kesäloman alkaessa, joko koulukirkossa tai kevätjuhlassa laulettuna. Suomessakin on käyty keskustelua siitä, pitäisikö virsi jättää laulamatta uskonnollisen tasapuolisuuden vuoksi. Opetushallituksen ja eduskunnan perustuslakivaliokunnan kantojen mukaan suvivirsi ei yksin tee kevätjuhlasta ns.  uskonnollista tilaisuutta. Virsi liittyy vahvasti suomalaiseen perinteeseen ja kulttuuriin.

Pyhäkoulussa olemme tämän virren äärellä nimenomaan siksi, että virren sanat ovat paitsi kauniin luonnon kuvausta, niin myös Elämän antajan, Jumalan, hyvien lahjojen ihmettelemistä. Näemme luonnon kauneuden, auringon lämmön ja puiden huminan Kristuksen rakkauden vertauskuvina.

Daavid ja israelilaiset taisivat olla temperamentiltaan hieman erilaisia kuin me suomalaiset!  Kun Daavid joukkoineen esimerkiksi haki liitonarkun, he "karkeloivat riemuissaan Herran edessä ja lauloivat soittaen lyyraa ja harppua, rumpuja, helistimiä ja symbaaleja". Ja "pelkkä pellavakasukka yllään hän tanssi rajusti Herran edessä. ...riemu raikui ja torvet soivat."  Herran edessä he tahtoivat iloita, Herraa kiittää ja Herraa rukoilla.

Suvivirttä laulaessa on usein hyvin pakahduttava tunne: kesä edessä, taas on vuosi mennyt, luonto puhkeaa kukkaan, linnut laulavat. Ei tiedä oikein, miten tuon tunteen ilmaisisi. Lyyrilla, harpuilla, rummuillako? Usein tämä laulu herättää myös "jatkopakahduksia": missä on minun paikkani, miten minä kiittäisin tästä kaikesta, miten meitä kaikkia siunataan? Virsi kääntyykin rukoukseksi ja pyynnöksi: Oi Jeesus Kristus jalo, ja kirkas paisteemme, sä sydäntemme valo, ain asu luonamme. Sun rakkautes liekki sytytä rintaamme, luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme.

Virressä on kuusi säkeistöä. Niitä voi käyttää oman mielen mukaan, omaan pyhäkouluryhmään sovitellen.

Kolme ensimmäistä säkeistöä ovat ne tutuimmat, niitäkin voi jakaa pyhäkoulun alkuun ja loppuun. Äsken siteerattu neljäs säkeistö on ihana rukous.

Viides säkeistö liittyy Daavidiinkin! Siinä mainittu Siion on Daavidin valloittama jebusilaislinnoitus, 2. Sam. 5: 6-7. Myöhemmin tätä sanottiin Jerusalemin temppelivuoreksi.  Vertauskuvallisesti Siion-nimitystä käytetään paikasta, jossa Jumala on läsnä,  Siion on hänen seurakuntansa. Tuo viides säkeistö tuo esiin myös muita paikkoja: Saaron oli ainakin tasanko Välimeren rannalla, Libanon taas Välimeren rannikon suuntainen vuorijono Palestiinan pohjoispuolella. Raamattujen takaa löytyvistä kartoista voi katsoa näitä paikkoja, samoin kuin nykyisistä kartoista voi etsiä esimerkiksi Libanonin valtion.

Tuntuu siltä, että että Daavidin psalmissa (Psalmi 23) ja Suvivirressä on paljon samaa. Daavidin psalmi vie meidät jotenkin siihen samaan luontokuvaan, joka suvivirressäkin on. Vihreät niityt, vedet, lepo, hyvyys ja rakkaus, siunaus. Virren kuudes säkeistö päättyy: Suo suloisuutta maistaa myös sielun sanassas`, ain armos sille paistaa, niin on se autuas. Daavidin psalmin loppulause on: Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Näissä mietteissä virttä laulamaan!


Nimellä "Vuodenajat" (LV 141) on Lasten virsissä laulu, joka alkaa: Kiitos, Isä taivaan syksystä.

Kesän teemojen kunniaksi laulammekin tätä laulua nyt uusilla sanoilla!

Laulussa on reipas, hauska ja tarttuva melodia Karibian saarilta.

Lähdetäänpäs liikkeelle:


Kesä -säkeistöt:

1: Kiitos, Isä taivaan kesästä,

kiitos, Isä taivaan, kesästä,

kiitos, Isä taivaan, kesästä,

kiitos Isä, nyt kesästä! (taputukset)

2. Kiitos, Isä taivaan, linnuista! (kädet linnun siiviksi)

3. Kiitos, Isä taivaan, koivuista! (kädet ylös ja huojutaan)

4. Kiitos, Isä taivaan, merestä/järvestä/vedestä! (aaltoja..)

5. Kiitos, Isä taivaan, valosta! (käsillä tehdään aurinko)


Keho-säkeistöt:

1. Kiitos, Isä taivaan, jaloista! (tömistellään jaloilla maahan rytmiä)

2. Kiitos, Isä taivaan, käsistä! (taputetaan tai nostellaan käsiä ylös/alas)

3. Kiitos, Isä taivaan, selästä! (taputellaan ja silitellään kaverin selkää)

4. Kiitos, Isä taivaan, sormista! (heilutellaan sormia)

5. Kiitos, Isä taivaan, polvista (notkistellaan polvia)


Liikunta-säkeistöt: (tehdään aina kutakin liikettä)

1.Kiitos, Isä taivaan, juoksusta!

2. Kiitos, Isä taivaan, uinnista!

3. Kiitos, Isä taivaan, hypyistä!

4. Kiitos, Isä taivaan, peleistä!

5. Kiitos, Isä taivaan, kävelystä!

Kaikkiin säkeistöihin voidaan toki tehdä säkeistöjä lisää. Voi myös keksiä uuden teeman.

Etenkin pihamaalla liikuntasäkeistöjä voi tehdä niinkin, että ensin lauletaan laulu vaikka rytmiä taputtaen, sen jälkeen tulee välisoitto, jonka aikana juostaan, leikisti uidaan jne. ympäriinsä. Välisoiton voi toteuttaa vaikka rytmisoittimilla. Lauluun voi myös yhdistää "Seuraa johtajaa" -leikin, jolloin jonon ensimmäinen keksii sen, miten laulua leikitään. Muut seuraavat, ja toisessa säkeistössä vuoro vaihtuu.


Pyhäkoululehti 4/08 Mari Torri-Tuominen