Pyhäkoululauluja 1

Rukous on silta LV 107 

”Kaikki on niin hyvin, että ihan naurattaa!”

Hanna-Maaria on juuri täyttänyt kymmenen vuotta. Hän on miettinyt jo pitempään sitä, että ”mikä kaikki on totta”, tai ”miten voi olla varma mistään”. Eräänä iltana hän istahti hampaiden pesun jälkeen keittiön tuolille sanoen: ”Mun täytyy nyt levähtää, kun mulle tuli ihan kolmiulotteinen olo.” Hanna-Maaria tuntui ihan voipuneelta. Kyselin, että missä se olo tuntuu, pään sisällä vai kehossa. Hanna-Maaria pyöritteli päätään ja jatkoi: ”Musta tuntuu, että mä jotenkin kasvan. Joskus mä mietin, että onko tää mun käsi. Että olenko se minä, joka koskettaa käsivarteen näin. Elämä on ihan outoa.”

Rukous on silta –laulu kertoo siitä, miten niin ilossa kuin pelossakin, yksin ja pimeässä voimme rukoilla. Ja siihen rukoukseen ei tarvita edes paljon sanoja. Kertosäe sanoittaa meidän rukouksemme myös symboleiksi ja mielikuviksi: Rukous on kuin silta, polku tai lintu Jumalan luokse. Kertosäkeeseen liittyvät liikkeet jäävät myös muistiimme. Rukous voi olla myös pelkkä liike. Yhdessä tehdyt liikkeet tuovat rukoukseen erityisen yhteisöllisyyden. Toisaalta liikkeet ovat jokaisen ikiomia.

Rukous on silta luokse Jumalan. (tehdään käsillä silta, osoitetaan kädellä ylöspäin.
Rukous on polku luokse auttajan (kieputellaan käsillä mutkitteleva tie, joka päättyy ristin tekemiseen käsillä)
Rukous on lintu joka lentää taivaaseen (käsillä lintu lentämään)
Rukous tuo rauhan sydämeen (lintu lentää sydämen päälle)

Laulun opettelu voidaan aloittaa kertosäkeestä. Laulun tueksi voidaan piirtää/maalata/askarrella maisema, jossa on silta, polkuja, lintuja. Maisema voi olla vaikka oma piha, kylä, kaupunki. Kirkonkin siitä voi kenties löytää.  Sillalle voidaan piirtää/askarrella  pyhäkoululaisten kuvat (valokuvistakin saa kivoja: osa valokuvaa, osa piirustusta) tai muita ihmisiä, joiden puolesta haluamme rukoilla. Linnuille voi laittaa nokkaan ”yksin Jumalalle meneviä” viestejä, rukouksia, joiden puolesta rukoillaan, mutta joita ei ehkä kukaan muu lue. Poluille voi piirrellä asioita, eläimiä, juttuja joita elämässä tulee vastaan. 

Soita ja laula! LV 65

Soita ja laula on laulu, jossa yhdistyy iloinen melodia ja Pyhän Kolminaisuuden sanat.

Laulu voidaan leikkiä esimerkiksi näin:

Soita ja laula, on hyvä Jumala –taputetaan käsiä tai soitetaan vaikkapa marakasseja. Kokeilkaa taputuksia välillä muuallekin kuin käsiin: reidet-kädet, parin kanssa kädet vastakkain, ntaputetaan aina kaksi kertaa alhaalla ja kaksi kertaa ylhäällä; näitä voi keksiä loputtomiin. Etsitään meidän pyhäkoulun rytmi ja taputus!

Taivaan Isä on paras ystävä – heilutellaan käsiä pään yläpuolella.

Jeesus on hyvä nyt meille kaikille – kädet ristiin rinnan päälle, huojuen samalla.

Pyhä Henki luo ilon sydämeen – nostetaan  ja lasketaan käsivarsia vartalon sivuilla, samalla vilkutellaan, liikutellaan sormia.

Tämä laulu kannattaa lopettaa aina Soita ja laula –säkeistöön!

Aina pyhäkouluteemaan liittyen voi miettiä ja yhdessä opetella mitä taivaan Isä-Jumala meille merkitsee, tai mitä Jeesus on tehnyt puolestamme ja mikä on Pyhän Hengen tehtävä.

Tätä laulua voi oikein hyvin tanssia esimerkiksi Lasten virsi –cdn soidessa.

Melodiaan voi tehdä myös omia sanoja.

Esimerkiksi:

Hanna ja Ville, Hanna ja Ville, Hanna ja Ville ovat pyhäkoulussa!

tai

Soita ja tanssi, soita ja tanssi, soita ja tanssi, on hyvä Jumala.

(tai muita: soita ja hypi; keinu ja heilu; kädet ja polvet (ja kaikki ruumiinosat!)

Liikkeet tehdään tietysti sanojen mukaan.

Tai sitten lauletaan:

KOVAA ja hiljaa, KOVAA ja hiljaa, KOVAA ja hiljaa, me tässä laulamme.

tai ollaan:

PITKÄT ja pätkät, PITKÄT ja pätkät, PITKÄT ja pätkät,  nyt kiittää Jumalaa.

 

Pyhäkoululehti 6/07 Mari Torri-Tuominen