Pyhäkoulun musiikki

Tässä on muutamalla perussanalla, muutamalla perussymbolilla, avattu ja kuvattu musiikin tärkeää osuutta pyhäkoulussa. Ajatuksia ja perussanoja voi soveltaa kaikkeen seurakuntien lapsi- ja perhetyöhön, musiikin näkymiseen niissä, sekä erityisesti niiden hartaus- ja jumalanpalveluselämään.

Yhdessä

Kun seurakunta kokoontuu yhteen, niin silloin kaikuvat  virret ja liturgiat, kajahtavat urkujen sävelet, pianon soinnut ja kuorojen laulut. Kun seurakunta koostuu pyhäkoululaisista, voi tuota listaa jatkaa: silloin kilisevät kellot ja triangelit, kanteleet ja marakassit, läiskyvät kädet ja tömistävät jalat!

Musiikki on yhteisöllisyyden merkki, se korostaa yhteistä kokemusta ja yhteistä uskoa, yhteistä rukousta, yhteistä katsetta kohti Jumalaa.

Toisaalta musiikki itsessään on hyvin henkilökohtainen kokemus. Musiikki vaikuttaa tunteisiin ja päinvastoin: peilaamme musiikin kautta omia tuntojamme, musiikki on tunteiden tulkki. Musiikillinen ajattelumme on erilaista. Joku rakastaa oopperaa koko sen laajuudessaan, toiselle riittää kolmen minuutin biisi suosikkilaulajan esittämänä.

Jumalanpalveluselämässä, pyhäkoulussa, kohtaavat elämä ja usko, sekä henkilökohtainen rukous ja yhteinen kiitos, kaipuu ja pyyntö. Siinä olemme Jumalan edessä yhdessä omine lahjoinemme. Musiikinkin alueella lahjoja on monenlaisia. Joku voi olla laulaja tai nokkahuilisti ja joku voi olla hyvä kapuloidensoittaja. Toinen voi ilmaista itseään liikkuen ja rytmisesti, toinen haluaa kuunnella.  Joku voi runoilla ja toinen keksiä itse laulunsa. Musiikista innostumisen lahja on annettu meille kaikille.

Pyhäkoulun yhteinen musiikki lähtee liikkeelle virsikirjasta ja lasten virrestä. Nuo laulut ovat yhteistä omaisuuttamme, jota meidän tulee jakaa myös eteenpäin muille. Ne kertovat yhteisestä uskostamme, elämme niiden kautta kirkkovuodessa, voimme ilmaista kiitoksen ja pyynnön, voimme rukoilla. Pyhäkoulusuunnitelman laulut on valittu niin, että ne osaltaan tukisivat näitä ajatuksia. Näiden laulujen lisäksi hengellinen lauluvarasto karttuu lukuisilla joululauluilla, koulun virsillä, ja toimitusten musiikeilla (kasteet, häät, hautajaiset).

Laulun voi tehdä monella tapaa. Yhteisen veisuun lisäksi siitä voi irrottaa soolosäkeistön, laulu voidaan leikkiä ja liikkua, tehdä käsiliikkeillä. Laulu voidaan myös kuunnella esimerkiksi lasten virsi cdltä. Senkin mukana voi laulaa. Lauluun voi yhdistää soittimia. Välillä voi olla käytössä pelkästään marakassit ja muut "sihinäsoittimet", joskus voi paukuttaa vain rumpuja ja kattilankansia. Välillä on hyvä olla ihan hiljaa. Musiikki alkaa hiljaisuudesta.

Pyhäkoulussa voi käyttää kaikenlaista musiikkia, tietysti kuitenkin niin, että se tukee päivän teemaa ja tätä jumalanpalvelushetkeä. Voisikohan rukouksen joskus maalata isolle, isolle paperille musiikin tahdissa? Minkälaisia ääniä kuului yöllä Betlehemin kedolla?  Mikä laululeikki tuo meidät lähemmäs toisiamme? Tai mikä musiikki virittää meidät iloon?

Ilo

Pyhäkoulussakin julistamme evankeliumia, ilosanomaa Jeesuksesta. Miten tuo ilo ilmentyy meissä? Jotkut iloitsevat hiljaisesti, toiset tuovat ilonsa julki, kaikkien kuultavaksi. Ilon ja pyhän kokemus on jokaiselle tärkeä. Ei voi sanoa, että jonkun ilo olisi vain pinnallista.

Elämä tuottaa meille niin iloa kuin suruakin. Miten nämä elämän ilot ja surut, naurut ja murheet, kuuluvat pyhäkoulussamme? Saammeko nauraa pyhäkoulussa? Entä itkeä? Osaammeko  pitää toista kädestä?

On ilo, ilo, ilo olla yhdessä, viettää hyvää hetkeä! Hyvä hetki. Lauluilla ja musiikilla tuemme ja juhlistamme montaa hyvää hetkeä. Tietyt laulut kuuluvat tiettyihin tilanteisiin. Elämme arkea ja vietämme juhlaa! Elämän rytmi, vuodenaikojen kierto, kasvun ihme ja lakastumisen aika, antavat elämällemme myös jäntevyyden. Ihminen tarvitsee asioita kokonaisvaltaisesti. Tiedon ja puheen  lisäksi tarvitsemme taidetta ja tekemistä.

Iloon liittyy yleensä paljon energiaa. Tunteisiin liittyy yleensä paljon energiaa! Jos tätä energiaa ei saa kanavoitua mihinkään, saattaa tulla rauhaton olo.  Tai jos virikkeitä tai  mielen ja kehon ärsykkeitä on runsaasti, ei pysty keskittymään mihinkään. Myös  musiikkia ja kovaa ääntä voi joskus olla liikaa. Toisaalta  musiikilla voi purkaa levottomuutta ja edistää rauhoittumista.

Ihmisen hermosto aktivoituu nopealla ja rytmikkäällä musiikilla, ja sen rauhoittamiseen tarvitaan rauhallista musiikkia tai hiljaisuutta. Yleensä rauhoittumiseen tarvitaan pidempi aika.

Laulut, joissa on iloisen oloinen melodia, ymmärrettävät sanat, ja johon on helppo yhtyä, tuottavat yleensä iloa ympärilleen. Musiikki, johon yhdistetään kertomus ja tarina, pakottavat keskittymään ja kuuntelemaan monella tasolla. Kuvitteluleikit, joissa musiikki tukee ajatusta, yhdistettynä liikkeeseen, saavat meidät myös tuntemaan.  Laulut, joihin on yhdistetty leikkejä ja viittomia, tukevat lapsen kokonaisvaltaisuutta. Oman vuoron odottaminen rytmisoittimia käytettäessä antaa mahdollisuuden  toisen kuunteluun.  Välillä on tanssahtelun ja liikkumisen vuoro, musiikin tahdissa. Etsimme rytmiä, yhteistä säveltä, yhteistä leikkiä. Myös niin voi olla lähellä Jumalaa.


Rauha

"Hiljaisuus laskeutuu, annan rauhan tulla. Leikit, juoksut unhottuu, on paikka hyvä mulla. "

Välillä on aika leikin, välillä yhteisen hiljentymisen. Jumala puhuu sydämen hiljaisuudessa. Tuon sydämen hiljaisuuden voi toisaalta löytää myös jotakin musiikin mestariteosta kuuntelemalla, hiljaisella lenkkipolulla tai jotakin pikku puuhaa tekemällä. Oletko koskaan huomannut hyräileväsi hiljakseen? Missä kohdin olit silloin? Mitä olit tekemässä?

Oman rauhan löytäminen, rauhallisen tilan löytäminen, ei aina ole helppoa. Välttämättä siihen ei auta rauhallinen musiikki tai hiljaa istumaan asettautuminen, hiljaa-käskyn sanominen!

Päässä pyörii miljoonat asiat, tehdyt ja tekemättömät työt, ihmiset.

Olin kerran erään rippikouluryhmän kanssa kappelilla. Soitin hiljaista ja hidasta urkumusiikkia hetken alkuun. Joku sanoi, että olipa rauhoittavaa, mutta eräs poika sanoi, että olipa ahdistavaa. Liian hidasta, se ei alkanut ollenkaan ja se ei tuntunut loppuvan ikinä, hän jatkoi.  Normaalioloissa hän kuunteli perussykkeeltään ja rytmiltään hyvin erilaista musiikkia. Nuoruuteen liittyvä kasvu tuntuu vaativan monille aika räväkän ulospääsyn.

On sanottu ja jopa tieteellisesti tutkittu, että noin sydämen perussykkeen tahdin omaava musiikki sopii ihmisille kaikkein parhaiten. Mutta kuten todettua: joissakin elämäntilanteissa vaadimme saada kuulla ja tehdä  ihan jotakin muuta. Nopeampaa, lujempaa ja kovempaa. Ja näiden vastakohtana ihmisellä on myös kaipuu hitaampaan, hiljaisempaan, pehmeämpään.

Pieni vauva nauttii keinuttamisesta, lähellä olosta, hiljaa hoitamisesta ja sivelystä. Läheisyys on hänelle suorastaan elinehto. Lapsen oleminen  äidin kehon vierellä kantoliinassa tuo lapselle luontaisen keinuvan rytmin ja läheisyyden. Isompi lapsi riemuitsee kiikussa istumisesta ja keinumisesta. Tuossa hihkumisessa ja nauramisessa sekä liikkeessä lapsi myös kasvaa ihan oikeasti, tämä vaikuttaa myönteisesti lapsen aivojen kehitykseen.

Pyhäkoulun yhteisen rauhan löytäminen on yleensä helppoa. Lapset oppivat pyhäkouluun tullessa paikan tavat ja säännöt. Tämä on pyhä paikka. Soitetaan kelloa, sytytetään kynttilä, ollaan koolla Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tästä on hyvä jatkaa.

Hiljaisuus

Hiljaisuus laskeutuu. Kynttilä palaa. Tuntuu, että Pyhä koskettaa. Voin olla ihan hiljaa, saan olla. Hiljaisuus ei ole pelkkä vaatimus ja käsky. Hiljaisuudessa on lupa vain olla. Hiljaa oleminen on myös oikeutemme.

Hiljaisuus sinällään on arvokasta. Lapsen omaa hiljaisuutta voi olla se, että hän leikkii omaa leikkiään, rauhassa. Joskus tulee lapsen leikkiä katsellessaan mieleen, että tämä on nyt sitä pyhää leikkiä, leikkiä Jumalan kasvojen edessä.

Hiljaisuuden vaaliminen on osa elämän ääntä. Hiljaisuus on osa musiikkia. Musiikki sisältää itsessään aina taukoja eli hiljaisuutta. Musiikkiin kuuluu myös volyymin vaihtelut: välillä on voimakkaampia jaksoja, välillä soitetaan/lauletaan hiljempaa.  Joistakin aiheista on syytä laulaa hiljaisesti, jotkut asia voi kuiskata.

Riikka Juvonen kirjoittaa Kun höyhen putoaa -kirjassaan: "Hiljaisuus ei ole äänettömyyttä. Se on täynnä tassutusta, rapinaa ja sipinää, tuulen kuiskauksia ja kimalaisen äkäistä mutinaa, joka kuuluu kellokukan sisältä. Hiljaisuudessa on hyvä olla. Se on pehmeää kuin untuva, jota joutsenemolla on rinnassaan."

Hiljaisuus avaa myös meidän muita aistejamme. Alamme huomioida ympäröivää maailmaa toisella tavalla, tunnemme itsemme uudesti. Hiljaisuus ei ole pelkkää staattista tilaa.

Hiljaisuuteen mahtuu höyheniä, kulkusia, luonnon ääniä, silittelyä, puhaltelua, huiveja, sylittelyä. Hiljaisuudesta kasvaa usein rukous. Hyvässä hiljaisuudessa meillä on turvallinen olo.

Turva

Vauvalle maailman kaunein ääni on hänen hoitajansa ääni. Äidin ääni, isän ääni.

Hellät ja hyvät äänet, hoitavat kädet sekä  hymyilevät kasvot ovat vauvan kasvun tukipilari. Tästä perusturvan kokemuksesta lähdemme eteenpäin.

Turvallisuutta luo toisto, tuttujen asioiden yhä uudelleen tapahtuminen. Leikille, laululle, lapsen oppimiselle ja kasvulle, on varattava aikaa. Elämälle on varattava aikaa! Laulujen toistaminen ja ulkoa pikkuhiljaa oppiminen ovat tietynlaista hengellistä meditaatiota." Lapsena opittu virsi tai hengellinen  laulu toimii sielun kävelykeppinä vielä vanhuudessakin "(Kaija Eerola).

Laulut ja musiikki voivat olla niitä kantavia elementtejä, kun joku muu paikka romahtaa. On sanottu, että kun laulat, rukoilet kahdesti. Koko Jumalan luoma olemuksemme on mukana laulussa, laulu ja musiikki on myös fyysinen kokemus. Oma äänemme on yksi sormenjäljistämme, omista tunnisteistamme. Se on uniikki ja ainutlaatuinen. Sitäkin pitää vaalia ja varjella.

Elämme Jumalan kämmenellä, turvassa. Kun Jumalan kämmenellä laulu alkaa, ojentuu monen, monen pienen käsi kämmeneksi, lintuseksi, osoittamaan minua itseä. Sillä kämmenellä on kaikille tilaa ja kaikille paikkoja. Tähän turvaan luottaen.

Jumalan kämmenellä
ei pelkää lintunen.
Jumalan kämmenellä
ei pelkää ihminen.
Kaikille tilaa riittää,
kaikille paikkoja on.
Jumalan kämmenellä
ei kukaan ole turvaton.


Kirjallisuutta:

Kun höyhen putoaa, Riikka Juvonen, Lasten Keskus

*Kirjan tekstit ovat "haikuleita", pieniä tuokiokuvia lapsille. Ne auttavat löytämään mielikuvituksen polkujen päät. Levollisissa kuvissa on paljon tilaa ja avaruutta.

Vauvan Vaaka, Perkiö/Huovi/Louhi, Tammi

*Lauluja ja leikkejä vauvaperheille. Ajatuksia vauvojen ystäville: Lapsi on runo. Hänessä on runon syke, hän hengittää maailmaa sisään ja ulos. Hän on kasvanut runon ystäväksi jo kohdussa, sydämen sykkeessä, hengityksen huokailussa, äidin liikkeiden rytmissä.

Kuuntelun aika, Alho, Hautsalo, Perkiö, WSOY

  • Musiikin ja satujen kuuntelu vaatii hiljaisuutta. Kuuntelu on musiikin tuottamisen lähtökohta. Kirjassa johdatetaan satujen, kertomusten, laulun, liikunnan ja kuvallisen ilmaisun kautta musiikin maailmaan.