Kivien evankeliumi

Noljakan kirkon II pääsiäispäivän perhemessun saarna 21.4.2014 käsitteli evankeliumia kivien näkökulmasta.

Katso videoklippi messusta täällä. Käsikirjoitus pastori Sanna Kauppinen ja teol.yo Anu Backman, idean syötti pastori Salla Romo.

Evankeliumi  Joh. 20: 11-18

Maria Magdalena muistelee:

Tässä minä istun nojatuolissa ja muistelen sitä päivää. Oli se vaan tunteikas aamu, voi herranjestas!

En voi liikaa korostaa sitä että minä, MINÄ, olin ensimmäinen, joka saapui haudalle. Ne muut ketaleet jäivät vielä nukkumaan ja heidät piti oikein ravistella hereille kun riensin heille kertomaan että hauta oli tyhjä – eikä ollut muuten eka kerta kun nukahtivat kriittisellä hetkellä….

Mutta siis voitteko kuvitella… kaiken tapahtuneen jälkeen vielä tyhjä hautakin! Se muutti meidän kaikkien elämän – vaikka mullistunuthan se jo oli Mestarin seurassa muutenkin… Jeesus oli ainoa johon luotin  - ja hän oli ainoa joka oli ikinä uskonut minuun.

Eikä se hauta ihan tyhjä ollut, oli siellä ne käärinliinat. Ja muutakin…

Olin hyvin surullinen – Herrani kuoleman vuoksi mutta myös siitä, etten yhtään tiennyt minne ihmeeseen Jeesus oli viety. Joku valopää oli ilmeisesti hänet varastanut…

Niitä enkeleitä minä kyllä pelästyin, herranen aika, ei sitä ihan joka päivä kohtaa enkeleitä! Ja miten minä en tuntenut Jeesusta vaan luulin häntä tavalliseksi puutarhuriksi – höntti minä! Nuhjuinenhan hän toki oli eläessäänkin mutta silti…

Minun niin teki mieleni koskea häneen mutta hän kielsi minua tekemästä niin. Miksi ihmeessä muuten sitten myöhemmin Tuomas sai koskea häntä… eipäs ole ennen tullut mieleeni…

Mutta anyway, minä sain suuren tehtävän – MINÄ riensin ensimmäisenä kertomaan muille opetuslapsille että olin nähnyt ylösnousseen Herran, minä olen ylösnousemuksen ensimmäinen todistaja. Ihan suoraan sanottuna minusta tuntui että nuo toiset ei ihan tajunneet koko juttua, että mitä oikeastaan oli tekeillä….

Kivi nro 1 (tulee kirkon käytävää alttarin äärelle): Hep hep, nyt kyllä mielestäni liioitellaan tuon naisen roolia tässä jutussa – olinhan siellä minäkin! Ja muuten paljon aikaisemmin kuin kaikki muut…

Pappi/kertoja: siis hetkinen, kukas sinä nyt oikein olet…? Maria Magdalenaahan muistellaan joka pääsiäinen, hänen todistuksensa varassa lepää koko ylösnousemususkomme!

Kivi nro 1: minä olen se kivi, joka vieritettiin poies haudan suulta. Eipä minua kukaan pahemmin muistele… (huikkaa enkeleille): Kiitti muuten kaverit, hyvin tehty – mua ei nääs liikutella helposti! (miettii) Jossain virressä mut kyllä muistaakseni ohimennen mainitaan…

Pappi/kertoja: ---ai että kivi? No tästä näkökulmasta ei varmaan pääsiäistä ole ennen lähestyttykään…

Kivi nro 2: hei hei hei, eipä vähätellä kaveria, me KIVET ollaan kuiteski aika määräävässä roolissa tuolla Isossa Kirjassa – mietipä vaikka: … on aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä… kivi, joka lähti Daavidin lingosta ja kolkkasi Goljatin… ootas kun mietin… ai niin, se teistä joka on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven!

Kivi nro 3: …tai ” Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi” – mua verrataan Mestariin, tajuuksä…? Että vähän rispektiä meille – ja ERITOTEN tälle kaverille tässä (osoittaa Kivi nro 1:stä).

Kertoja/pappi: no mutta, tämähän mielenkiintoista – kerrotteko kenties meille lisää omasta näkökulmastanne ylösnousemukseen…? ja erikoista muuten että kivet puhuvat…? Meidän mökkirannassa ainakin on paljon hiljaisempia lajinne edustajia…

 

Kivi nro 2: …tai sitten on pastori tehnyt hommansa huonosti kun eikös Mestarimme sanonut että "…jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat".

Kivi nro 3:… ja mehän huudetaan! (alkaa laulaa:) ”Hoosianna Daavidin poika…”

Kivi nro 1: ..hei ihan oikeesti, se on vanha juttu se aasilla ratsastus, siinä stoorissa me oltiin pelkkiä statisteja – moni meistä tais olla vielä louhoksella - ja mun pikkuveljiä muuten sattu aika pahasti kun se aasinvarsa potki niitä tiellä, yks tais olla Jeesuksen sandaalissa (tärkee paikka muuten sekin kivelle, siitä kaverista tais tulla myöhemmin pyhäinjäännös jonnekin Espanjaan )… mutta anyway, olin kertomassa että MINÄ olin ekana paikalla kun Jeesus nousi ylös kuolleista. Tai siis koko juttua ei olisi jos mua ei ois ensin raivattu pois tieltä. Että repikää siitä.

Kivi nro 3: Anna mä kerron kun en saanu kerta laulaa sitä Hoosiannaa (mulkaisee kavereitaan)… Juttu meni kutakuinkin näin: Kaveri tässä (osoittaa kivi nro 1:stä) oli useamman legioonalaisen voimin vieritetty Jeesuksen haudan suulle ettei sieltä vaan kukaan livahtais ulos kun kaveri oli ilmeisesti eläessään vihjaillu jotain sellaista että tulis häippäsemään sieltä haudasta. Siks ne valitsi ton kaverin kun se on meistä isoin. Kerrankin oli sulle koosta hyötyä, heh! Hän vartioi Jeesuksen hautaa ihan muina miehinä kun yösydännä alko tapahtua kummia: sotilaat jotka hautaa vartioi oli nukahtanu jo aikapäiviä sitten tai jotenki muuten pelattu pois kuviosta kun ilman minkäänlaista apua huomasin että tää kaveri tässä liikkuu ja tais siellä pari tollasta siivekästäkin kaveria olla – (huikkaa enkeleille) hei mä arvasin et oon nähny teidät jossain! Ja sit se hauta oli tyhjä!

ja seuraava asia minkä tiedän on et toi nainen (osoittaa Mariaa) hiippailee haudalle ja sit ne muut perässä ja ne sit niinku toteaa asian.

Pappi/kertoja: No tämäpä mielenkiintoista! Aivan uusi, kivien evankeliumi on löydetty ja tuotu tietoisuuteemme täällä Noljakan kirkossa pääsiäispäivänä vuonna 2014. Äärimmäisen mielenkiintoista…

Mutta kivet hei ja Maria myös. Eiköhän sovita että tästä ylösnousemuksen ensimmäisen todistajan tittelistä ei tarvitse tapella. Jumala nimittäin tarvitsee meitä jokaista siihen tehtävään – kertomaan teidän kaikkien meille välittämää viestiä eteenpäin. Että Jeesus elää ja rakastaa meitä, että Jeesus on noussut ylös kuolleista ja kuolema on voitettu… (kivi nro 1 keskeyttää) ja oliko sinulla vielä jotain lisättävää…?

Kivi nro 1: … ja bonuksena meille kaikille iankaikkinen elämä =D

Iloista pääsiäistä!