KOULUUN LÄHTEVIEN SIUNAAMINEN
Tässä tekstissä on taustatietoa ja pohdinta-aineistoa, teemoitusta, sisältöjä ja lauluja kouluun lähtevien siunaamiskirkkoa varten.
Tekijänä ovat Seurakuntien Lapsityön Keskuksen kouluttajat; pastori Anita Ahtiainen ja kanttori Mari Torri-Tuominen ja teksti löytyy myös Pikkuväki-lehdestä 2013.
Herkkä hetki
Lapsen kouluun lähteminen on perheen elämässä virstanpylväs, jonka kohdalla vanhempien ja isovanhempien ja kummien tekee mieli pysähtyä ja pyytää pienelle suuremman suojaa. Hetki kuuluu perheen hengellisen elämän herkkyyskausiin lapsen syntymän, kasteen ja hoitoon menemisen ohella.
6-vuotiaan lapsen hengellinen herkkyys on myös ilmeinen.
Esimerkiksi kellon ajan ymmärtäminen ei ole yksinkertainen taito ja sen mukana herää pohdinta kaikista asioista, joilla on alkunsa ja loppunsa – niin myös elämästä. Kouluun lähtevä on vaativassa elämänvaiheessa. Positiiviseen jännitykseen koulun alkamisesta sekoittuu suru lapsuuden ensimmäisen jakson jäämisestä taakse. Aikuista tarvitaan varmistamaan, ettei lapsi ryhdy tekemään turhan suurta hyppyä. Iso hän on mutta ei liian iso leikkimään tai turvautumaan syliin. Ekaluokkalaisen ei tarvitse kantaa yksin vastuuta suurista päätöksistä tai huolehtia elämän ja kuoleman kysymyksistä.
Suunnittelun suunnittelu
Kouluun lähteviä siunataan keväällä eskarivuoden päätteeksi tai elokuussa juuri koulun alkua edeltävällä viikolla sunnuntain messussa tai koulupäivää edeltävänä iltana. Muitakin luovia ratkaisuja on tehty. Joka tapauksessa kannattaa ottaa selvää, mitä koulu järjestää ekaluokkalaisille ja heidän perheilleen. On harmi, jos siunaamiskirkko alkaa juuri samalla hetkellä ensimmäisen vanhempainillan kanssa.
Tilaisuuden suunnittelutiimiin voi kutsua ekaluokkalaisia perheineen ja vanhempineen. Toisaalta voidaan ajatella niin, että ekaluokkalaisille tarjotaan nyt mahdollisuus olla rauhassa vastaanottamassa seurakuntayhteisön hyvät ajatukset, ja suunnittelutiimiin kutsutaankin tulevia koulukummeja.
Monessa koulussa ekaluokkalaisilla on viidesluokkalaiset koulukummit. Kummiuden vastuu luo siltaa pienten ja isojen koululaisten välille ja vahvistaa hyvää ilmapiiriä. Koulukummeissa on tarjolla siis loistava avustaja- ja suunnitteluryhmä myös koulun siunaamiskirkkoon. Avustajia voi rekrytoida myös kesän leireiltä ja edellisten vuosien iltapäiväkerholaisista.
Avustajat kannattaa koota mukavaan suunnitteluiltaan tai -päivään vaikkapa makkaranpaiston merkeissä. Jos mahdollista, pyydä kaikkia ottamaan mukaan kuva itsestään ekaluokkalaisena. Voitte esitellä kuvanne ja muistella, millaiselta itsestä tuolloin tuntui. Ota mukaasi ekaluokkalaisen elämään liittyviä tavaroita ja laita ne esille, kun luet messuun valitsemasi tekstin. Anna jokaisen valita esine, joka heidän mielestään liittyy kertomukseen ja anna heidän kertoa, millä tavalla he näkevät tekstin ja ekaluokkalaisten elämäntilanteen välillä. Tämän keskustelun pohjalta saat kasattua ajatukset, joita seurakuntasi on hyvää siunaamisjumalanpalveluksessa jakaa. Jos suunnitteluryhmälläsi on tämän jälkeen vielä keskittymiskapasiteettia, voitte koostaa yhdessä rukouksia ja lauluja. Joka tapauksessa voitte jakaa ja harjoitella seuraavat tehtävät: käsiohjelman kuvituksen toteuttaminen, ovella vastaanottamassa oleminen, kulkueen ristin ja kynttilöiden kanto, rukouksien ja tekstien lukemiset ja jos kyseessä on messu, niin ehtoollispöydän kattamisessa avustaminen. Jumalanpalveluksen päätyttyä avustajat voivat jakaa ekaluokkalaisille esimerkiksi Siunausta koulutielle –kirjasen, Lasten Pyhäkoulu –lehden ja enkeliheijastimen.
Perinteisiä teemoja
Kouluun lähtevien siunaamiskirkkojen perusideoita ovat lähes evankeliumitekstistä riippumatta reppu, eväät, koulutie, kädet, kaveruus. Repusta otetaan pois turhat kivet ja tilalle laitetaan kaikkea sitä, mikä vie elämää oikeasti eteenpäin. Voit antaa lasten päättää kirkossa, mitkä pöydälle ottamistasi tavaroista oikeasti tarvitaan kouluun mukaan. Voit sen jälkeen puhua siitä, miten siunauskin laitetaan mukaan. Se ei näy eikä paina paljon, mutta muuttaa tunnelman. Se pitää hyvän lähellä. Se saa pitämään huolta siitä, että hyvä on myös muiden lähellä.
Eväät eivät kuulu enää koululaisen reppuun, vai kuuluvatko? Jos toteutatte messun, voit puhua siitä, kuinka kouluruokailun ruuan lisäksi tarvitsemme hengellistä evästä, jota tankkaamme messussa. Kerran viikossa riittää ja se kulkee mukanamme pitkään. Niin pitkään, kun muistamme, että Jumala rakastaa meitä ja että tehtävämme on auttaa toisia.
Kädet kaikilla on mukanaan. Niissä on kymmenen sormea. Voitte kokeilla kuinka moni jo osaa laskea kymmeneen. Voit kysyä aikuisilta osaavatko he kymmenen käskyä: tärkeimmät asiat, jotka Jumala haluaa meidän oppivan. Sormet ovat kiinni kahdessa kädessä, niin kuin käskyt Jeesuksen sanoissa: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Koulussa me opimme asioita eri tahtiin, välillä tuntuu, että itse on paljon parempi tai huonompi kuin muut. Se kuuluu elämään, mutta tärkeintä on, että ymmärrämme Jumalan tahtovan juuri meidän olevan olemassa tehdäksemme käsillä hyvää toisillemme. Ja olimmepa iloisia ja surullisia, rohkeita tai pelokkaita, olemme Jumalan kämmenellä.
Kaveruus on jännittävintä koulussa. Jokainen toivoo, että on mukava olla toisten kanssa. Jeesus keräsi itselleen luokan, johon kuului 12 miestä. He olivat kavereita keskenään vaikka välillä tuli riitaakin. Toiset olivat hiljaisia ja toiset puheliaita, toiset rauhallisia, toiset hermostuivat helposti, toiset toimivat nopeasti ja toiset epäröivät. Heidän kaveruudestaan ja Jeesuksen opetuksesta on kasvanut tämä kirkko ja seurakunta, joka tarjoaa meille seuraa. Kerro, miten kaveruutta seurakunnassasi tuetaan ja toivota lapset tervetulleeksi.
Atte koulutiellä
Koulutien ja elämäntien pohdinta lienee perinteisistä perinteisin, mutta myös edelleen hyvin toimiva aihe. Tytti Issakaisen kirjoittamassa ”Siunausta koulutielle” (Lasten Keskus 2009) Atte osallistuu perheineen jumalanpalvelukseen, jossa pappi puhuu koulutiestä ja elämäntiestä. Johdannossa pappi sanoo: ”Jokaisella koululaisella on luokassa oma paikka.—Jokaisella on myös paikka taivaan Isän perheessä. Koulussa opettaja puhuttelee sinua nimeltä. Kotona isä ja äiti kutsuvat sinua nimeltä. Myös taivaan Isä tuntee sinut ja jokaisen lapsen nimeltä. Sinä olet hänelle tärkeä. – Siunaus tarkoittaa sitä, että pyydämme sinulle taivaan Isän turvaa ja huolenpitoa koulutielle ja koko elämäntielle”. Kirjassa Atte miettii, että hän kyllä tietää, millainen on koulutie, mutta millainen on elämäntie. Siitä voi keskustella jumalanpalveluksessa. Isovanhempi, vanhempi, opettaja ja koulukummi voi kertoa näkemyksensä.
Jos Siunausta koulutielle –kirjasta jaetaan lapsille, on vain hyvä, että sen tarinaa hyödynnetään jumalanpalveluksen eri osissa. Näin lapset innostuvat paremmin tutkimaan kirjaa myös kotona. Toisaalta kehyskertomuksen voi ottaa myös kaikille lapsille tutuista tarinoista kuten Peppi Pitkätossusta tai Vaahteramäen Eemelistä.
Aistit käyttöön
Ihmisen ymmärrys koostuu sanojen ja ajatusten lisäksi aistimuksista, rytmistä ja liikkeistä. Koska jumalanpalvelus hoitaa ihmistä kokonaisvaltaisesti, sen kaikki osat voi toteuttaa sanoina, musiikkina, liikkeenä, tuoksuna, värinä, makunakin. Olipa jumalanpalveluksen teksti mikä hyvänsä, sen lukemiseen voi liittää eläytymistä. Jos kertomuksessa ihmiset kävelevät, seurakuntakin voi kävellä vaikka paikoillaan. Tunteet voidaan näyttää ilmeinä, makuja ja tuoksuja voi tarjota.
Yhteisiksi lauluiksi on tässä ehdotettu lauluja virsikirjasta (VK) ja Lasten virsi 2012-kirjasta (LV) -Lasten Keskus.
Soivat iloisesti kirkonkellot (LV 53)
$1- Jokaiselle kirkkoon tulijalle voidaan jakaa ovella joku pieni helistyssoitin: triangeli, erilaisia kello- ja kulkussoittimia, kellopelin paloja tms. Kulkunen voidaan kiinnittää myös piipunrassiin, josta pyöräytetään pieni pyörylä, kuin kulkussormus! Näitä soittimia on helppo tehdä useita kappaleita.
- Kirkkoon tai eteistilaan voidaan myös järjestää soitinten etsimisleikki. Kun kaikki ovat löytäneet soittimen (omassa jemmassa kannattaa pitää varasoittimia, mikäli soittimia on vaikea löytää) niin laulu voi alkaa. Laulua voidaan aloitella myös toistamalla ”soivat iloisesti kirkonkellot” lukuisia kertoja; kukin voi liittyä siihen omaan tahtiinsa. Hyvä vain jos tulee iloinen ja odottava tunnelma, joka pikkuhiljaa kasvaa yhteiseksi lauluksi.
Vaikka olen pieni (LV 117)
$1- Laulua voidaan ensin lorutella ja leikkiä kaikuna.
Ensimmäinen säkeistö voidaan päättää ”tuuttuut” –huutoihin; kuin junan pillin huudattamiseen.
Toinen säkeistö päätetään peukun ylös nostamiseen.
Totuuden Henki (VK 484)
$1- Virsi yhdistää sukupolvia. Tähänkin virteen voidaan yhdistää kehorytmejä, taputuksia, soittamista; tavallaan tuunata virttä uuteen uskoon. Kehorytmit voivat olla tömistyksiä ja taputuksia, joita jatketaan läpi virren. Yksinkertaiset ja selkeät rytmit tukevat virren laulua.
Siunaus (LV 113a)
$1- Laulu on pieni: Jeesus siunatkoon sinua Hanna! Halutessaan sitä voi käyttää niin, että siunattavan nimi sanotaan ääneen (siunauksessa mukana oleva aikuinen sanoo, lapsi itse sanoo tai avustaja sanoo), ja sen jälkeen siuntaan hänet j lauletaan tämä säe.
Tahtoisin toivoa sinulle (LV 83)
$1- Mukulamessusta tuttu siunauslaulu voidaan toteuttaa niin, että esilaulaja laulaa ensimmäisen säkeistön ja muut yhtyvät seuraaviin säkeistöihin.
Siunattavat voivat olla kääntyneinä myös seurakuntaan päin.
Pikkuväen katrilli (LV 116)
$1- Tämä voisi olla ekaluokkalaisten esityslaulu, jota on harjoiteltu eskarissa, kerhoissa tms. Kertosäe on joka tapauksessa niin helppo, että siihen voi osallistua ihan ilman harjoitteluakin! Kertosäkeessä lallatellaan ”lallallallallalla” ja sen aikana voi taputtaa käsiä yhteen. Säkeistöihin voi tehdä kuvaavia liikkeitä. Kansansävelmän tahdissa voi myös tanssia ja pyörähdellä käsikynkässä tai käsikkäin yhdessä kaverin kanssa.
Jumalanpalveluksen eri osia avaavia toimintoja löydät tässä samassa lehdessä olevasta Helluntain perhejumalanpalveluksen suunnitelmasta. Helluntain sisältö sopii myös hyvin koululaisten siunaamiskirkkoon. On tärkeä kokea, että ”Te saatte Puolustajan!”
Lisää ideoita löytyy
Jumis.fi
Seurakunta ja koulu, Lasten Keskus 2012