Toteutus: Pekka Kiviranta, Kristiina Larjava, Kirsti Nyyssölä ja Sanna-Kaisa Ojala
Teksti: Pekka Kiviranta
Siunaaminen on jännittävä asia. Se on jännä tilanne niin kouluun lähtevälle kuin hänen perheelleenkin. Siksi on tärkeä toteuttaa siunaaminen niin, että siihen voi osallistua turvallisin mielin, vaikka kirkossa käyminen ei olisi kovin tuttua.
Tällä kertaa lapset siunataan koulutielle rukousten saattelemana. Osallistujat pitävät käsissään rukouskiviä ja tuovat ne alttarille. Isona olemisen iloa ja kouluun lähtemisen kihelmöivää jännitystä on ilmassa!
Siunaaminen on aivan kirkon toiminnan ytimessä. Raamatussa on kerrottu lukuisia tilanteita, joissa Jeesus siunaa niin aikuisia kuin lapsiakin. Sen tehtävän hän antoi myös seuraajilleen. Pietarin kirjeessä opastetaan Kristuksen seuraajia: ”...siunatkaa. Siihen teidän on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen”.
Ehkä kaikkein koskettavimmat ovat ne siunaamiset, jolloin omassa elämässä astutaan uuteen vaiheeseen. Kun edessä on uusia asioita, on hyvä, kun ne saa kohdata Jumalan siunauksen varassa. Konfirmaatiossa aikuisuuteen siirtyvät nuoret siunataan, avioliiton solmivat siunataan, uusi koti on mahdollisuus siunata, samoin koulu, sairaala, tehdas jne. Maaseudulla joissakin seurakunnissa on edelleen tapa siunata keväällä vuoden kylvö.
Seurakunnalla on tärkeä tehtävä siunata kouluun lähtevä ja samalla koko hänen perheensä. Merkitseehän koulutien aloittaminen suurta muutos paitsi lapselle itselleen myös vanhemmille ja sisaruksille.
Luontevinta koulun alkaessa
Luontevin kohta siunaamiselle on juuri koulun alkaminen. On perusteltua järjestää juhla ensimmäistä koulupäivää edeltävänä iltana. Siitä se koulutie seuraavana päivänä alkaa! Mutta aivan hyvin siunaamisen voi toteuttaa myös ensimmäisen koulupäivän iltana. Tätä käytäntöä puoltaa se, että koulussa voitaisiin vielä muistuttaa kirkossa tapahtuvasta siunaamisesta. Tämä toimii eritoten niissä seurakunnissa, joilla on luontevat ja hyvät yhteydet oman alueen kouluihin. Oma merkityksensä voi olla sillä, että päivän aikana on jo vähän tutustuttu uusiin kavereihin ja nyt sitten nähdään illalla kirkossa.
Tuttuja elementtejä
Siunaaminen on jännittävä asia. Se on jännä tilanne niin kouluun lähtevälle kuin hänen perheelleenkin. Siksi on tärkeä toteuttaa siunaaminen niin, että siihen voi osallistua turvallisin mielin, vaikka kirkossa käyminen ei muuten olisikaan kovin tuttua. Pienillä yksityiskohdilla voi helposti lisätä tätä luontevuutta. Juontaja kertoo aina etukäteen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Juonto ei saa olla jaaritteleva. Kerrotaan lyhyesti ja selkeästi, mitä nyt tapahtuu ja miten siihen voi osallistua. Jos on mahdollista, laulettavat laulut, Isä meidän -rukouksen sanat ja tarvittaessa jokin muukin osa heijastetaan seinälle tai valkokankaalle. Tämä kannattaa harjoitella etukäteen ja varmistaa, että järjestely toimii ja teksti näkyy.
Jos seurakunnalla on ollut yhteys alueen päiväkoteihin, on Jumalan kämmenellä -laulu useimmille hyvin tuttu ja lähes pakollinen tässä juhlassa.
Myös kaikulaulu ja -rukous toimivat hyvin, mutta sekin vaatii juontajalta ohjeet etukäteen.
Valkoinen ja ruskea kivi
On tärkeää, että myös siunattavat voivat osallistua yhteisen hetken toteuttamiseen. Yksi luonteva tapa on rukouskivien käyttö. Jos seurakunnalla ei entuudestaan ole rukouskiviä, suosittelemme niiden hankkimista. Niitä voi käyttää myöhemmin eri yhteyksissä mm. perhemessuissa ja kerhoissa. Siunaamisessa riittää, kun on valkoisia ja ruskeita kiviä. Juontaja kertoo, mitä kivien värit rukouksessa kertovat:
Valkoinen on ilon kivi. On kiva lähteä kouluun. Siellä saa uusia kavereita ja oppii uusia asioita.
Ruskea kivi on jännityksen kivi. Uusi vähän pelottaa. Saanko kavereita ja miten minä pärjään?
Yhteinen esirukous rakentuu niin, että jokainen voi ottaa käytävän korista haluamansa värisen kiven ja tuo sen eteen yhteiseen esirukouskoriin. Myös lasten vanhemmat valitsevat oman kivensä ja samalla he näkevät, minkä värisen kiven lapsi valitsee.
Rukous on sitä, että asiat kerrotaan Jumalalle, yhtä lailla pelot kuin ilotkin.
Vanhemmat ja opettajat mukana
Vaikka yhteinen esirukous koottaisiin rukouskivien avulla, on hienoa, jos esirukouksessa on mukana seurakunnan työntekijän lisäksi joku vanhemmista ja joku ensimmäisen luokan opettajista. Lyhyt yhteinen rukous voidaan laatia yhdessä, tai jokainen voi annettujen ohjeiden pohjalta laatia oman osuutensa rukoukseen. Eikä sekään ole kiellettyä, että seurakunnan työntekijä tekee pohjatekstin, jota mukaan tuleva opettaja ja vanhempi sitten halutessaan voi muokata. Tärkeintä on tässäkin se, että lapselle tulee kokemus seurakunnasta, joka on paljon enemmän kuin vain seurakunnan työntekijät.
Siunaaminen keskiössä
Siunaaminen tapahtuu aina alttarilla, ja siunaus otetaan vastaan polvistuneena kaiteen äärellä. Juontaja voi vaikka näyttää mallin, miten alttarille polvistutaan.
Siunaaminen on mahdollista toteuttaa niin, että vain kouluun lähtevä polvistuu siunattavaksi ja silloin aikuiset, vanhemmat ja isovanhemmat, voivat olla mukana siunaamassa. Ehkä kuitenkin parempi vaihtoehto on, että kaikki halukkaat polvistuvat ja saavat siunauksen. Onhan se myös äidille ja isälle jännä tilanne, varsinkin, kun esikoinen aloittaa koulutien.
Käsikirja ehdottaa siunaussanoiksi joko: "Jeesus siunatkoon sinun koulutiesi ja koko elämäsi", tai "Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssasi". Ehkäpä ensimmäinen vaihtoehto on lapselle ymmärrettävämpi; toisen vaihtoehdon käyttöä puolustaa se, että sama siunaus voidaan lausua kaikille ja se on osa kirkon syvää perinnettä.
Siunaamassa voivat olla yhtä hyvin seurakunnan päiväkerhon ohjaajat, varhaisnuorisotyöntekijät kuin papitkin. Ehkä olisi hyvä, jos siunaavasta parista toinen olisi pappi. Siunaavia pareja on syytä olla niin monta, että itse siunaaminen ei vie kovin pitkää aikaa.
Musiikki
On hyvä, jos tilaisuudessa on esim. seurakunnan lapsikuoro esilauluryhmänä. Mutta mitään esitettyä musiikkia tilaisuus ei kaipaa.
On harkittava, onko itse siunaamisen aikana jotakin musiikkia. Välttämätöntä se ei ole, mutta kanttori voi hiljaa soittaa jotakin tuttua lasten virttä.
Loppulaulun pitää olla iloinen ja innostava. Kaikki kirkossa olevat lapset kutsutaan eteen, heille voidaan jakaa marakasseja ja muita soittimia ja sitten lauletaan.
Mehut ja kahvit
Siunaamisen jälkeen on hyvä tarjota tilaisuus yhdessäoloon. Mehut, keksit ja kahvit antavat sopivan syyn istua hetki yhdessä ja tutustua esim. oman lapsen luokkatovereiden vanhempiin. Luontevaa on, että seurakunnan työntekijät ovat näissä hetkissä mukana.
Kaava:
Juontajan lyhyt tervetulotoivotus
Ristinmerkki-laulu kaikuna, esilaulajan tai lapsikuoron johdolla
Pappi: Lyhyt johdattelu rukoukseen ja rukous kaikuna
Raamatun luku: Mark. 10:13–16 (voi valita muunkin tekstin, esim. Luuk.18:15–17, Matt.18:1–5,10)
Lyhyt puhe, jonka sisältönä on siunaus. Puheen elävöittämisessä voi käyttää useita elementtejä: Kastemekko, kuva, jossa Jeesus siunaa lapsia, omat kädet, nuket jne.
- -Kasteessa kastettava tuotiin Jeesuksen siunattavaksi ja Jeesus siunasi.
- -Kirkko on kutsuttu siunaamaan ja niin me tänäänkin teemme.
- -Siunaaminen on sitä, että me pyydämme Jeesusta mukaan tuleviin asioihin.
- -Iltarukouksessa me pyydämme tätä siunausta itsellemme ja läheisillemme.
Juontaja kertoo tulevasta rukouskokonaisuudesta, joka toteutetaan rukouskivin. Itse sanallinen rukous on lyhyt, kullakin rukoilijalla (seurakunnan työntekijä, opettaja, vanhempi) on vain muutama lyhyt lause.
Juontaja kutsuu kaikki alttarin ääreen siunattavaksi.
Siunaaminen
Vk 499
Isä meidän rukous
Herran siunaus
Taivaan Isällä on paljon lapsia.
Kirkkohetken kesto on pisimmillään 30 minuuttia. Tuon ajan myös pikkusiskot ja -veljet jaksavat olla mukana. Mutta hyvällä valmistelulla se onnistuu hyvin ilman, että missään vaiheessa on kiireen tuntua.
Rukouskivet: Valkoisia ja ruskeita koristekiviä saa rauta- ja puutarhakaupoista. Toki sopivia ruskeita kiviä voi kerätä myös luonnosta.
Ristinmerkki-laulu, Kirkkomuskari, s. 95
Taivaan Isällä on paljon lapsia, LV 102