Yksin maailmassa

Kaksivuotias Anna oli uhmaiässä. Silloin harjoitellaan omaa tahtoa ja sen käyttämistä. Eräänä päivänä hän kiukutteli saadakseen keksiä, mutta äiti ei heltynyt. "Titten Anna lähtee poit!" hän ilmoitti, otti mukaan ensimmäisen käteensä osuneen lelun ja laahusti hitaasti, raskain askelin eteiseen. Pian hän seisoi neuvottomana ulko-oven edessä. Hetken siinä seistyään hän purskahti sydäntä särkevään itkuun: "Anna on ihan ykkin. Anna on ihan ykkin..." Siinä hän nyyhkytti yksin suuressa maailmassa, oman kodin eteisen lattialla. Ihan pieni tyttö ja riipaiseva yksin olemisen kokemus.

Oletko sinä kokenut olevasi joskus yksin, yksinäinen tai – jopa yksin koko maailmassa? Minä olen. Luulen, että lähes jokainen maailman ihminen on kokenut sen saman tunteen. Eikö ole merkillistä – meitä ihmisiä on seitsemän miljardia, ja me kaikki koemme joskus olevamme yksin. Ihan pieni voi kokea yksinäisyyttä ja vanhus voi kokea ihan samaa. Kaiken ikäiset ja näköiset ihmiset kaikissa maissa voivat kokea olevansa yksin. Jopa kaveripiirissään suosittu voi kokea olevansa väkijoukon keskellä sisimmässään täysin yksin. Tämä yksinäisyyden kokemuksen yleisyys on samaan aikaan vähän surullinen ja toisaalta lohduttava ajatus. Se on osa ihmisenä olemista.

Kun tämän oivaltaa, katselee toista ihmistä vähän toisin silmin. Huomaa ehkä miettiä vähän useammin, mitä toiselle kuuluu. Voi jutella muidenkin kuin parhaiden kaverien kanssa, istahtaa vierelle, hymyillä rohkaisevasti ja ystävällisesti. Voi muistaa mennä käymään yksinäisen naapurin tai vaikka oman mummon luona. Tai tutustua avoimin mielin eri maista tuleviin ihmisiin, kun saa tilaisuuden.

Meitä kaikkia maailman ihmisiä yhdistää juuri ihmisyytemme. Ihmisenä olemiseen liittyvät kokemukset ovat melko samanlaisia kaikkialla maailmassa – me kaikki rakastamme ja loukkaannumme, iloitsemme ja suremme. Meissä ihmisissä on paljon samaa – enemmän samaa kuin eroja. Me tarvitsemme toisiamme. Kukaan ei jaksa elämää, jos kokee aina olevansa ihan yksin. Pieni Annakin pääsi äidin syliin ja sitten tuli taas parempi olo.

Ihminen ei ole kuitenkaan ihan todella koskaan täysin yksin. Ei, vaikka siltä kuinka tuntuisi. Jumala on itse luvannut olla meidän kanssamme, meidän jokaisen kanssa joka päivä maailman loppuun asti. Kun on paha ja yksinäinen olo, voi vaikka laittaa silmät kiinni ja rukoilla – kertoa Jumalalle kaikki asiat. Hän haluaa kuulla ja haluaa olla niissä mukana. Voi vaikka käpertyä mielessään Jumalan syliin. Se on turvallinen syli.

Voi ottaa toisella kädellä kiinni Jumalasta ja toisella toisesta ihmisestä: kertoa asioistaan Jumalalle ja jollekin ihmiselle, joka haluaa kuunnella. Sillä lailla tulee taas parempi olo. Tulee uusi päivä: jonakin päivänä kurja olo on takanapäin. Ehkä sitten tulee myös tilaisuus olla itse se joka kuuntelee toista ihmistä.

Rakas taivaallinen Isämme, hyvä Jumala

Kiitos että tahdot olla kanssani jokaisena elämäni päivänä – silloin kun elämä tuntuu mukavalta mutta erityisesti silloin, kun olen yksinäinen ja elämä tuntuu raskaalta.

Pidä minusta kiinni kun tunnen olevani yksin maailmassa.

Anna lohtua ja rohkeutta.

Auta minua olemaan ystävällinen kaikenlaisille ihmisille. Auta huomaamaan, kun joku toinen on yksinäinen.

Kiitos että saan kulkea kanssasi tämänkin elämäni päivän. Jeesuksen nimessä, aamen.