Koulujen pääsiäinen

Koulujen pääsiäinen on alakouluille suunnattu pääsiäistarina, jonka ovat ideoineet nuorisotyönohjaajat Sari Syrjälä Kuusankoskelta ja Minna Nikki Valkealasta. 

Koulujen pääsiäinen

Yhteinen aloitus salissa

Kaksi kertojaa: mies ja nainen.

laulu: Kohti pääsiäistä

Nainen:

Kuusi päivää ennen pääsiäistä me olimme Betanian kylässä. Paikassa jota myös kutsutaan köyhien kyläksi. Betania oli myös Martan ja Marian, Jeesuksen ystävien koti. Täällä asui myös Lasarus, Martan ja Marian veli, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista.

Martta valmisti Jeesukselle ja opetuslapsille aterian. Martan ja Marian veli, Lasarus, oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista. Aterialla Maria otti pullon nardusta, tavattoman kallista öljyä. Hän rikkoi pullon ja voiteli öljyllä Jeesuksen jalat. Omilla hiuksillaan hän kuivasi ne. Öljyn ihana tuoksu täytti koko huoneen.

Mies:

Näin ihmisten ilmeet. Moni ajatteli, että aika kallista öljyä laitettiin tuolla lailla hukkaan. "Millaista voiteen haaskausta", joku vieressäni huokasi. Sillä tuolla määrällä öljyä olisi voinut hoitaa koko joukon sairaita. Myös Jeesuksen mukana olleet opetuslapset liikahtelivat levottomasti. Betania ei yleensä ollut paikka, jossa tuhlattiin rahaa. Ei, Betania oli paikka jossa elettiin säästeliäästi, sillä täällä ei kukaan omistanut suuria omaisuuksia. Muutamat moittivatkin naista ankarin sanoin.

Silloin Juudas astui esiin. "Miksei tuota pulloa voitu myydä?", Juudas kysyi. "Siitä olisi saanut ainakin 300 denaaria. Rahat olisi voitu antaa köyhille."

Oikeassahan Juudas oli. 300 denaaria oli miltei vuoden palkka. Betaniassa se oli omaisuus. Mutta jokin Juudaksen ilmeessä kavalsi, että ei hän olisi rahoja välttämättä köyhille halunnut antaa. Hän ei vain voinut sietää kalliin öljyn älytöntä tuhlausta. Olisihan hän mielellään myynyt pullon ja tallettanut rahat omaan kukkaroonsa, jossa hän varjeli koko opetuslapsijoukon omaisuutta. Hän hallitsi koko joukon rahan käyttöä ja taisi pitää rahoja ihan ominaan.

Nainen:

Kaikki odottivat mitä Jeesus sanoisi.

"Antakaa hänen olla", Jeesus sanoi aterialle kokoontuneille ihmisille.

Ja Juudakselle: "Köyhät teillä on aina keskuudessanne. Anna tämän naisen olla, hän tekee tämän minun hautaamistani varten. Köyhät teillä on aina luonanne, mutta minua teillä ei aina ole."

Usein Jeesus puhui asioista, joita me emme aivan ymmärtäneet. Kuten nytkin. Miten tämä öljyllä voiteleminen Jeesuksen hautaamiseen liittyi. Ei kai Jeesus nyt aikonut kuolla. Sen kyllä ymmärsin, että köyhät teillä on aina keskuudessanne. Totisesti. Täällä Betaniassa köyhät ovat aina keskuudessamme. Jos jossain muualla on kurjuutta, sairautta ja köyhyyttä enemmän kuin meillä, niin kertokaa ihmeessä.

Sitten Jeesus vielä jatkoi puhetta:" Totisesti: kaikkialla maailmassa, missä ikinä evankeliumin sanoma julistetaan, tullaan muistamaan tämä nainen ja kertomaan mitä hän teki."

Mies:

Tuon päivän jälkeen Juudas Iskariot, yksi kahdestatoista opetuslapsesta meni ylipappien luo ja kavalsi Jeesuksen. Ylipapit ilahtuivat kuulemastaan ja lupasivat antaa hänelle rahaa. Juudas jäi nyt etsimään sopivaa tilaisuutta toimittaakseen Jeesuksen heidän käsiinsä.

Kertosäe: Tien me sinne tiedämme, tien me sinne käymme...

Päivän opastus

1. Yläsali, Andreas

Andreas:

Tähän huoneeseen me olimme valmistaneet meille kaikille pääsiäisaterian. Se oli jo alun alkaen aika kummallinen päivä. Kun lähestyimme Jerusalemia, Jeesus alkoi puhua muutamille meistä, että hei, menkää edeltä kaupunkiin. Kun tulette sinne, näette miehen, joka kantaa olallaan saviruukkua. Seuratkaa häntä mihin taloon hän meneekin. Sen talon isännälle sanokaa: Opettaja kysyy missä hän voi syödä pääsiäisaterian opetuslastensa kanssa. Isäntä osoittaa teille huoneen talosta, jossa on kaikki valmiiksi järjestettynä. Valmistakaa sinne meille ateria.

Me teimme niin kuin Jeesus oli sanonut ja kaikki tapahtui myös niin. Seurasimme miestä, joka kantoi vesiruukkua ja saimme käyttöömme tämän huoneen, jossa kaikki oli valmiina. Tänne järjestimme meille pääsiäisaterian.

Olimme kaikki siellä paikalla: Johannes istui Jeesuksen vieressä ja hänen veljensä Jaakob, Matteus, Simon Kyreneläinen, Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Taddeus, Simon Kananeus, minä ja veljeni Simon, jolle Jeesus antoi nimen Pietari ja Juudas Iskariot. Niin Juudas.

Aloitimme yhdessä pääsiäisaterian. Siunasimme ruoan.

Onko teillä tapana lukea ruokarukous? Kuinka moni teistä siunaa ruoan? Millaisia ruokarukouksia tiedätte? Miksi me oikeastaan siunaamme ruoan? (Koska olemme kiitollisia kaikesta hyvästä, mitä Jumala meille antaa, kuten jokapäiväisestä leivästä)

(Rastin vetäjä voi yhdessä lasten kanssa lukea ruokarukouksen, sitten tarina jatkuu..)

Tuskin olin saanut montaakaan palaa ruokaa suuhuni, kun Jeesus alkoi äkkiä puhua: Yksi teistä kavaltaa minut.

Mitä? En kai se ole minä? En kai minä? Millainen syytös! Miksi kukaan meistä kavaltaisi Jeesusta. Tiesimme kyllä kaikki, että ylipapit ja lainopettajat eivät lainkaan pitäneet siitä, mitä Jeesus opetti. Sapattina parantaminen oli suututtanut heidät. Samoin se kerta, kun Jeesus ajoi pahat henget sikalaumaan ja koko lauma jylisti vuoren rinnettä alas mereen. Millainen tappio niille ihmisille, jotka omistivat sikalauman. Liikkeellä oli ollut huhuja Jeesuksen vangitsemisesta, mutta miksi kukaan meistä, Hänen seuraajistaan kavaltaisi hänet.

"Yksi teistä kahdestatoista, mies, joka syö samasta vadista kuin minä."

Siinä istuimme saman vadin ääressä minä, Johannes, Pietari, Juudas ja Bartolomeus. Vilkuilimme hämillämme toisiamme. Vain Juudas jatkoi tyynesti syömistään.

"Ihmisen poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee ihmisen pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään." Jeesus jatkoi puhettaan.

Sitten Jeesus otti leivän, siunasi sen ja alkoi jakaa siitä meille.

"Ottakaa tämä, tämä on minun ruumiini."

Laitoimme leipää toisillemme eteenpäin. Juuri kun olin ojentamassa leipää Juudakselle, huomasin, että hän ei enää istunutkaan vieressäni. Ojensin leivän Bartolomeukselle. Mihin Juudas oli kadonnut? En yhtään huomannut milloin hän lähti pois.

Sitten Jeesus otti viinimaljan, kiitti Jumalaa ja antoi meille kaikille sanoen: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan kaikkien puolesta."

"Totisesti en enää juo viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä Jumalan valtakunnassa."

Minusta jotenkin näytti, että kovinkaan moni meistä ei oikein ymmärtänyt mitä Jeesus tarkoitti. Minun ruumiini ja vereni. Miten leipä tai viini voisi olla Jeesuksen ruumis ja veri?

Syötyämme me veisasimme kiitosvirren ja lähdimme kohti Öljymäkeä.

2. Getsemanen puutarha

Tien me sinne tiedämme, tien me sinne käymme... lauletaan kertosäettä

Jaakob:

Olimme nauttineet hyvä pääsiäisaterian ja kuljimme hitaasti kohti Öljymäkeä ja Getsemanen puutarhaa. Jeesus halusi mennä Getsemaneen rukoilemaan. Ilta oli jo melko myöhäinen ja ateria oli ollut raskas. Meitä kaikkia väsytti.

Kuljimme siinä Jeesuksen ympärillä, kun hän äkkiä sanoi meille: "Te kaikki luovutte minusta, sillä on kirjoitettu: Minä lyön paimenen maahan ja lampaat joutuvat hajalle. Mutta kuolleista noustuani minä menen teidän edellänne Galileaan"

Silloin Pietari oikein kimmastui ja alkoi vakuuttaa: Vaikka kaikki muut luopuisivat sinusta, minä en luovu!" Me muut olimme samaa mieltä. En ymmärtänyt miksi me nyt yhtäkkiä luopuisimme Jeesuksesta. Olimmehan me seuranneet häntä jo näin kauan. Ja mitä ihmettä Jeesus tarkoitti puhuessaan kuolleista nousemisesta? Emme oikein ymmärtäneet mitä Jeesus tarkoitti. Kuulin miten Pietari edelleen vannoi pysyvänsä aina Jeesuksen rinnalla. Silloin Jeesus pysähtyi ja sanoi: Ennen kuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät.

Siihen päättyi se keskustelu. Vaieten kuljimme loppumatkan Getsemaneen. Mitä sellaista voisi tapahtua, että Pietari, kaikista meistä opetuslapsista juuri Pietari, kieltäisi Jeesuksen? Aavistus pelkoa alkoi hiipiä mieleeni.

Päästyämme puutarhaan Jeesus kutsui Johanneksen, Pietarin ja minut ja pyysi meitä rukoilemaan kanssaan. Muut opetuslapset jäivät kauemmas, me menimme Jeesuksen seuraksi. "Odottakaa tässä ja rukoilkaa kanssani", Jeesus sanoi meille. "Olen tuskan vallassa. Kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa."

Aloimme rukoilla. Ilta oli lämmin ja päivä oli ollut pitkä. Tunsin miten uni alkoi ottaa valtaa. Unen läpi kuulin Jeesuksen sanat: Abba, Isä, kaikki on sinulle mahdollista. Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan, vaan sinun."

Heräsin siihen, kun Jeesus ravisteli meitä. "Pietari, etkö edes sinä jaksanut hetken vertaa valvoa?" Jotenkin minua lohdutti, että jopa Pietari oli nukahtanut. "Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä kyllä on, mutta luonto on heikko."

Päätimme, että nyt kyllä valvomme, kun Jeesus lähti uudestaan rukoilemaan. Mutta emme oikein tienneet mitä olisimme rukoilleet. Näimme miten levoton Jeesus oli. Millainen rukous häntä mahtaisi auttaa.

Taas havahduin siihen, kun minua ravisteltiin. Taas olimme nukahtaneet. Jeesus moitti meitä eikä meillä ollut mitään millä vastata hänelle. Emme tienneet mitä sanoa. Niin tapahtui vielä kolmannenkin kerran. Vaikka kuinka vahvasti päätimme, että nyt valvomme ja rukoilemme, emme sinä iltana voineet unelle mitään. Niin raskaasti väsymys painoi silmiämme.

Jeesus herätti meidät taas. Nyt hän näytti jotenkin erilaiselta rauhoittuneelta. Ikään kuin kaikki huolet olisi pyyhitty pois. Hyvä, jos rukoileminen oli auttanut häntä.

"Yhäkö te nukutte ja lepäätte", hän sanoi miltei huolettomasti.

Ja jatkoi sitten päättäväisesti: " Kaikki on selvää. Hetki on tullut. Ihmisen poika annetaan syntisten käsiin. Nouskaa, nyt me lähdemme. Minun kavaltajani on jo lähellä."

Sillä hetkellä kylmä kouraisi sydäntäni. Kavaltajani on jo lähellä. Kaikki yön lämpö pyyhkiytyi pois. Jäljelle jäi vain kylmyys ja pimeys. Kavaltajani on jo lähellä.

Tuskin Jeesus oli sanonut nuo sanat, kun Juudas astui esiin pimeydestä. Juudas asteli suoraan Jeesuksen luo, tervehti häntä kuuluvasti sanoen: "Rabbi" ja suuteli häntä poskelle.

Silloin vasta huomasin, että Juudas ei ollut tullut yksin. Hänen kanssaan oli suuri aseistautunut miesjoukko. Heillä oli miekat ja seipäät. Tuntui kuin koko pimeys oli liikkunut ja kuin merkistä miesjoukko piiritti Jeesuksen heti Juudaksen annettua suudelman. He kävivät käsiksi Jeesukseen kuin ryöväriin. Me kaikki opetuslapset olimme kauhusta jähmettyneet paikoillemme. Emme käsittäneet mitä tässä oikein tapahtui.

Silloin joku meistä, olisiko se ollut kiivas veljeni Pietari, tempaisi eräältä mieheltä miekan vyöltä ja iski miestä miekalla. Sivallus irroitti mieheltä korvan. Tuli aivan hiljaista.

"Tehän olette lähteneet kuin rosvon kimppuun. miekat ja seipäät käsissä olette tulleet minua vangitsemaan." Jeesuksen ääni kuului selkeänä yön pimeydessä. Sitten Jeesus kääntyi miekkaa heiluttaneen Pietarin puoleen: "Pane miekka tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. ja Jeesus paransi miehen korvan. "Luuletko, etten voisi pyytää apua Isältäni? Hän lähettäisi tänne heti kaksitoista legioonaa enkeleitä/ 72000 enkeliä ja enemmänkin."

"Minä olen joka päivä teidän nähtenne opettanut temppelissä, ettekä te ole ottaneet minua kiinni. Mutta kaikki tapahtuu, jotta profeettojen kirjoitukset kävisivät toteen."

Silloin me kaikki pakenimme. Me kaikki jätimme Jeesuksen miesten käsiin ja pakenimme kuka mihinkin. Olimme varmoja, että myös meidät vangitaan. Tiedä miten meidän olisi käynyt.

3. Pietarin tuomio/Pietari hiilivalkealla

Pietari:

Onko joku teistä joskus antanut lupauksen? Valalla vannonut, että tästä asiasta pidän kiinni. Vakuuttanut, että kyllä juuri näin tulen tekemään. Älä epäile, minä pidän sanani. Onko joku teistä tehnyt joskus lupauksen?

Onko lupauksen pitäminen helppoa? No, joskus on ja joskus ei. Miltä tuntuu, kun joutuu perumaan lupauksen?

Minä annoin kerran suuren lupauksen. Lupasin Jeesukselle, että vaikka kaikki muut jättäisivät hänet, minä en. Ei Jeesus edes vaatinut minua lupaamaan, ei. Päinvastoin hän sanoi, että te kaikki jätätte minut. Mutta minä vannoin ja vakuutin ihan tosissani, että minä, Pietari, en ikinä jätä häntä. Vaikka kaikki muut jättäisivät, minä en. Ja... no, minä kerron teille sen illan tapahtumat.

Aiemmin sinä iltana Getsemanen puutarhaan oli tullut suuri miesjoukko Juudas etunenässä ja vanginnut Jeesuksen. Kaikki opetuslapset juoksivat peloissaan eri puolille. Pelkäsimme, että meidätkin vangitaan. Minäkin lähdin karkuun. Vähän matkaa juostuani tajusin, että en voi jättää Jeesusta kokonaan. Minun on pakko saada tietää mitä hänelle tapahtuu. Niin käännyin ja lähdin seuraamaan miesjoukkoa. Se oli helppoa. Miesjoukko, joka on voimansa tunnossa pitää suurta meteliä ja heitä oli yön muuten hiljaisina tunteina helppo seurata.

Vangitsijat veivät Jeesuksen Kaifaksen luo, minne ylipapit ja kansanvanhimmat olivat kokoontuneet. Minä seurasin heitä ylipapin pihaan asti, missä istuuduin palvelusväen joukkoon nähdäkseni miten kaikki päättyisi.

Näin miten Kaifaksen taloon kuljetettiin todistajia. Ihmisten puheista ymmärsin, että he etsivät Jeesusta vastaan todistajaa, jotta voisivat surmata hänet.

Yhtäkkiä talosta juoksi ulos mies, joka huusi: Nyt se tapahtui. Hän itse todisti itseään vastaan! Hän herjasi Jumalaa! Mies kertoi meille miten vääriä todistajia oli tuotu kuultavaksi. Lopulta paikalle oli tuotu kaksi miestä, jotka väittivät Jeesuksen sanoneen: Minä voin hajottaa Jumalan temppelin ja rakentaa sen uudelleen kolmessa päivässä.

Silloin ylipappi oli kysynyt: Etkö lainkaan vastaa heidän syytöksiinsä? Kaikki olivat jääneet odottamaan Jeesuksen vastausta. Mutta Jeesus oli vaiti. Ylipappi jatkoi: minä vannotan sinua elävän Jumalan nimessä: Sano, oletko sinä Messias, Jumalan poika.

Silloin Jeesus oli puhunut: Itseppä sen sanoit. Ja minä sanon teille: vastedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvat Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä.

Tämä riitti ylipapeille, mies kertoi. Ylipappi repäisi vaatteensa ja julisti: hän herjaa Jumalaa ja on ansainnut kuoleman.

Huudahdin ääneen ja kysyin: miten hänen nyt käy? Se oli virhe. Vieressäni istunut palvelustyttö katsoi minua tarkemmin. "Sinäkin olit tuon Jeesuksen seurassa." "En ymmärrä mistä puhut", vastasin tytölle ja siirryin hiilivalkean äärestä portille. Mutta sielläkin eräs nainen puhutteli minua sanoen: Tämä mies oli nasaretilaisen Jeesuksen seurassa. Taas kielsin valalla vannoen, että en tunne koko miestä. Mutta siinä oli paljon muitakin ihmisiä, jotka sanoivat: Sinä olet varmasti samaa joukkoa, johan sen kuulee puheestasikin.

Silloin minua alkoi jo hermostuttaa. Kiroilin ja huusin: Minä en tunne koko miestä! Samassa kukko lauloi.

Muistin mitä olin Jeesukselle luvannut. Ja mitä Jeesus sanoi minulle. Ennen kuin kukko kahdesti laulaa, sinä minut kolmesti kiellät. Olin antanut lupauksen miehelle, jota kunnioitin ja rakastin eniten maailmassa. Olin vakaasti aikonut pitää sen. Ja näin tässä kävi. Minä petin Jeesuksen, koska pelkäsin oman henkeni puolesta.

4. Barabbas

Barabbas oli tuomittu kuolemaan. Ei kukaan ole koskaan pannut kyseenalaiseksi hänen tuomionsa oikeudenmukaisuutta. Hän oli lainrikkoja, rosvo ja murhaaja. Nyt oli rikottu laki laskenut raskaan kätensä hänen päälleen. Hän makasi sidottuna, kuolemaan tuomittuna. Hän ei enää odottanut tutkimista, vaan teloitusta.

Vankityrmään kuului ääniä ulkopuolelta. Ihmisten puhetta, jalkojen töminää, huutoa. Välillä hiljaisuutta. Sitten taas huutoa. Nyt huuto sai rytmin ja sanoista alkoi saada selvää. Barabbas! Barabbas! Ja sitten tauon jälkeen: Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse! Kansa huusi Barabbasta ristille, siitä hän oli varma.

Edessä oleva julma ristinkuolema oli ainoa hänen näköpiirissään oleva mahdollisuus. Hän tiesi, mitä se sisälsi: pitkiä tunteja, täynnä sanomatonta kärsimystä, kädet ja jalat suurten naulojen lävistäminä, kaikkien jäsenten venyessä irti ruumiista; jokainen venyvä hermo värisee kärsimyk-sestä, polttava, sammumaton jano vaivaa, ja ympärillä seisoo ivaava ja pilkkaava kansanjoukko. Koko hänen elämänsä näköpiiri supistuu tähän.

Kysymys on vain: m i l l o i n ? Tämänkin kysymyksen vastaus lähenee. Vanginvartijat laittavat kuntoon kolme ristiä. Hän tietää hyvin, missä nuo kolme kovaan kallioon koverrettua kuoppaa siellä ylhäällä Pääkallonpaikalla sijaitsevat. Lieneeköhän yksi näistä risteistä varattu hänelle?

Tämä ajatus saa aikaan tukehtumiskohtauksen, ja hän tuntee rautaisen otteen sydämensä ympärillä. Sitten hän saa varmuuden: hänet ristiinnaulitaan seuraavana aamuna. Kahden muun pahantekijän on määrä kuolla yhdessä hänen kanssaan, mutta hän suurimpana rikollisena saa huomatuimman paikan, keskimmäisen ristin.

Yö saapuu. Mutta se on levoton yö. Vankilassakin tunnetaan, että jotakin tavatonta on tulossa. Sekasortoisten huutojen, valitusten, jalkojen töminän kaiku kiirii paksujen muurien läpi. Barabbas ihmettelee, mitä mahtaa olla tekeillä. Kenties uusi kapina, samanlainen kuin se, jonka hän, hullu raukka, koetti saada aikaan majesteetillista ja taipumatonta lakia vastaan. Mutta yö kuluu, ja vihdoin aamu sarastaa; hänen viimeinen päivänsä valkenee. Ja nyt hän kuulee askeleita, avain narisee lukossa, hänen vankilansa ovi avataan; mutta juuri kun hän kokoaa viimeiset voimansa kyetäkseen vastaanottamaan odottamansa hetken. Hänet viedään ristille.

Tyrmän ovi avautuu ja vartija sanoo: "Olet vapaa, Barabbas! Toinen on ottava paikkasi. Toinen on kuoleva kahden pahantekijän välisellä ristillä." Hetkeen Barabbas ei ymmärrä mitään. Tuntuu kuin koko huone alkaisi pyöriä. Mistä tuo vartija oikein puhuu? Vartija puhui jotain siitä, että pääsiäisenä oli aina tapana vapauttaa yksi vanki. Kansa sai valita vapautetaanko Jeesus vai Barabbas. Ja kansa valitsi hänet vapautettavaksi.

Vartija saattaa Barabbaan ulos, kirkkaaseen päivänpaisteeseen, virtasivat kansanjoukot jo Pääkallonpaikkaa kohden. Ja ellei ennen, niin ainakin silloin hänen sielussaan täytyi syntyä halu saada nähdä mies, joka hänen sijassaan oli tuomittu kuolemaan. Voi helposti kuvitella mielessään, miten Barabbas seurasi eteenpäin virtaavaa joukkoa saadakseen nähdä Hänet. Kenties hän näki kuolonuhrin vasta sitten kun vasaraniskut, joilla naulat lyötiin ristiin - Barabbaan ristiin - olivat tauonneet ja risti uhreineen oli nostettu pystyyn. Meillä on syytä uskoa, että vieras, vas-tustamaton voima (Joh. 12:32) veti häntä ristin luo ja että hän ponnisteli päästäkseen meluavan kansanjoukon läpi, kunnes seisoi siellä ylhäällä kukkulalla, kasvoista kasvoihin Jeesuksen kans-sa.

Barabbas varmaan tunsi Hänet. Tuo, joka oli tuomittu kärsimään kuoleman hänen sijassaan, oli uusi opettaja Galileasta. Mies, joka puhui paremmin kuin kukaan toinen, Mies, jonka elämä oli ehdottomasti synnitön. Adam teki syntiä, samoin Aabraham ja Mooses ja kaikki profeetatkin, mutta tämä ei ollut sitä tehnyt. Sitä paitsi Hän paransi spitaalisiakin koskettamalla heitä tai sanomalla ainoastaan yhden sanan. Eräänä päivänä, kun kansanjoukko oli nälkiintynyt, jakoi Hän viidestä leivästä ja kahdesta kalasta ruokaa viidelletuhannelle miehelle, paitsi vaimoja ja lapsia. Kenties Barabbas oli niiden ja muiden samankaltaisten tapausten johdosta jo tullut vakuuttuneeksi siitä, että Jeesus oli Messias, Jumalan Poika.

5. Lukittujen ovien takana

Alussa leikitään solmua

Tervetuloa taloon, jossa me opetuslapset kokoonnuimme Jeesuksen kuoleman ja hautaamisen jälkeen. Tämä on ystäviemme talo, jossa saamme turvassa kokoontua. Sen jälkeen, kun Jeesus kuoli ristillä kaikki on ollut niin sekavaa. Ihmiset puhuvat, että kaikki hänen seuraajansakin yritetään ottaa kiinni ja tappaa.

Kun Jeesus oli kuollut, Joosef Arimatialainen pyysi Pilatukselta, että hän saisi haudata Jeesuksen. Pilatus antoikin luvan. Joosef otti ruumiin ja vei Jeesuksen ruumiin itselleen varaamaan kalliohautaan. Seuraava päivä oli sapatin valmistuspäivä ja yllipapit muistivat, että Jeesus oli sanonut eläessään: Kolmen päivän kuluttua nousen kuolleista. Siksi he pyysivät Pilatukselta vartijoita haudalle. Ettemme me, opetuslapset varastaisi Jeesuksen ruumista ja sitten väittäisi hänen nousseen kuolleista. Miten me muka uskaltaisimme tai haluaisimme tehdä jotakin niin häpeällistä. Pilatus kuitenkin antoi haudalle vartijat.

Tiedättekö, se oli maailman murheellisin päivä. Jeesus oli kuollut. Kaikki oli lopussa. Meidänkin henkeämme uhattiin. Mitä me nyt tekisimme? Pitäisikö meidän palata takaisin vanhaan elämäämme kalastajiksi? Tuon sapatin ajan vain istuimme kuin mykät ja yritimme ymmärtää mitä oli tapahtunut. Koko elämämme oli kuin solmussa. Suuressa solmussa, jota kukaan ei pysty avaamaan.

Muistelimme asioita mitä Jeesus oli puhunut. Hän puhui siitä, että Ihmisen pojan täytyi kärsiä paljon. Aloimme nyt vähän ymmärtää, että Jeesus oli ehkä tarkoittanut itseään puhuessaan Ihmisen Pojasta. Jeesus sanoi, että ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet ja hänet surmataan. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista. Joku muisti miten Lasarus oli herätetty kuolleista. Mutta Jeesus herätti Lasaruksen, toinen sanoi. Kuka nyt Jeesuksen herättäisi? Ei meistä kukaan pysty herättämään kuolleita.

Muistelimme kaikkea muutakin mitä Jeesus oli opettanut. Muistatteko te jotakin hänen opetuksistaan?

Jeesus siunaa lapsia

laupias samarialainen

tuhlaajapoika

kadonnut lammas

Me emme tiedä mitä meidän pitäisi tehdä. Ehkä me vain odotamme. Vaikka ajan kulumista tai ihmettä.

6. iankaikkisuus

Rekvisiitta: valkoista, kukkia, avattavia pääsiäismunia

Laulu: Taas on uusi päivä koittanut

Aikojen alussa Jumala loi tämän maailman ja asetti sinne elämään ja asumaan ihmisen. Loi ihmisen omaksi kuvakseen. Ihmisten sydämeen hän asetti iankaikkisuuden. Kaipuun Jumalan luo.

Jumalalla oli suunnitelma. Ihminen eläisi paratiisissa lähellä Jumalaa ja saisi nauttia kaikesta ihanasta mitä maailmassa oli. Ihmisen ahneus kuitenkin aiheutti välirikon ihmisen ja Jumalan välille.

Jumala ei kuitenkaan hylännyt ihmistä. Jumala teki suunnitelman, pelastussuunnitelman ihmistä varten. Koko Raamattu kertoo tästä ihmeellisestä suunnitelmasta. Vanhan testamentin profeetat ennustavat tulevaksi Messiaan, Kuninkaan, Rauhan ruhtinaan, joka pelastaa meidät kaikki.

Sitten kauan sitten Betlehemissä syntyi poikalapsi, jossa toteutuu kaikki profeettojen ennustukset. Marialle syntyi Jeesus. Hän on koko maailman Vapahtaja.

Pääsiäismuna on yksi iankaikkisuuden symboleista. Se kätkee sisälleen elämän salaisuuden. Jos kysyt mikä on Jumalan pelastussuunnitelma, vastaus löytyy näiden munien sisältä. (Avataan pääsiäismunia, sisällä on erilaisia kuvia Jeesuksesta)

Laulu: Mä silmät luon ylös taivaaseen