Adventtiajan kirkkohetki

Kirkkohetkessä kerrotaan tarina paimenpojan kynttilöistä. Adventtiajan kirkkohetki on suunnattu alakoululaisille ja päiväkodeille. Kirkkohetken ovat suunnitelleet Tarja Meijer ja Mari Torri-Tuominen.

 

Tarvikkeet

Neljä kynttilää, lamppua tai kynttelikkö. Tarkoitus on jakaa valoa matkan varrella kohdatuille.

Puheen voi esittää yksi kertoja tai siinä voi olla mukana myös muita esittäjiä esimerkiksi susi, kerjäläinen, pieni lapsi, Maria, Joosef, lammas.

Alkulaulu

 

Syttyy kynttilä (Kirkkomuskari, LK),

Kynttilät ja tähti (Kirkkomuskari, LK) tai

Pieni liekki tänään syttyy, joitakin säkeistöjä (Lasten virsi, LK)

 

Alkusiunaus

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

 

Johdantosanat

Neljästä adventtisunnuntaista sisältöjä muutamalla lauseella.

Odotuksesta, valmistautumisesta, luottamisesta ja lähestymisestä.

 

Puhe: Paimenpojan kynttilät, Gerda Marie Scheidl – Marcus Pfister (LK 1987)

 

Tarvitaan: kynttelikössä neljä kynttilää tai neljä lamppua.

 

Pienen paimenpoika Simonin karitsa katoaa. Isä antaa pojalle kynttelikön (kynttelikössä on neljä kynttilää tai lamppua) kadonneen karitsan etsimiseen, turvaksi ja avuksi matkalle. Isä käski pitämään kynttilöistä hyvää huolta, sillä se on hyvin arvokas ja tärkeä. Se on Simonille suureksi avuksi vaarallisella matkalla. Alussa Simon istuu pienen karitsan kanssa puun alla. Jostain leviää ihana tuoksu. Silmäluomet tuntuvat raskailta, sitten hän kuulee iloista laulua. Pian Simon havahtuu: missä pieni karitsa on?

 

Matka on vaarallinen ja hieman pelottavakin. Ensimmäinen ihminen, jonka Simon kohtaa, on kukkuloilla piileskelevä mies - Simon luulee nähneensä karitsan, mutta siellä onkin iso mies, jota hän pelästyy. Simon haluaa auttaa, mutta iso mies ei usko kenenkään voivan häntä auttaa: "Tieni ovat pimeyden teitä". Silloin Simon antaa valoa pimeyteen, luovuttaa miehelle lyhdystään yhden kynttilän tai lampun.

 

Seuraavaksi Simon kohtaa luolassa käpälänsä loukanneen suden ja antaa tällekin lyhdyn - valoa pimeyteen, lämpöä yön kylmyyteen.

 

Tämän jälkeen Simon kohtaa kerjäläisen, joka pyytää almua. Simonilla ei ole antaa muuta kuin kynttilä. Kerjäläinen opastaa Simonin karitsan jäljille.

 

Ja viimein Simon siis löytää karitsansa,  himmeän valon avulla (vain yksi lamppu lyhdyssä jäljellä). Talli (siellä siis Jeesus-vauva ja Maria ja Joosef sekä Simonin kadonnut karitsa) tulee täyteen valoa ja ihanaa tuoksua. Simon antaa vastasyntyneelle Vapahtajalle viimeisen himmeän lampun ja yhtäkkiä talli täyttyy valolla, kirkkaudella, lämmöllä!!

 

Laulu

Karitsan jouluyö (Kirkkomuskari, LK)

 

Rukous

 

Loppulaulu

Heinillä härkien kaukalon

 

Tarja Meijer ja Mari Torri-Tuominen