Pääsiäisviikon tunteet olivat kokoontuneet yhteen keskustelemaan siitä, mikä niistä olisi kaikkein voimakkain. Kiivaan väittelyn keskeytti rakkaus, joka ehdotti, että jokainen tunteista saisi käyttää puheenvuoron, jossa se voisi perustella sitä, miksi se olisi voimakkaampi kuin muut pääsiäisviikon tunteet.

Uteliaisuus halusi aloittaa. Se asettui muiden eteen, röyhisti rintaansa ja sanoi: ”Palmusunnuntaina, kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin, ihmiset aivan kihisivät uteliaisuudesta ja halusivat tietää kuka Jeesus oikeasti oli. Olisiko Jeesus todella sellainen kuningas, jota he olivat jo kauan odottaneet? Jerusalemissa kaikki olivat uteliaita Jeesuksen suhteen ja siksi siis minä olen pääsiäiseen liittyvistä tunteista voimakkain", päätti uteliaisuus puheenvuoronsa.

Hetken oli aivan hiljaista, mutta sitten pettymys yskäisi varovasti ja aloitti oman puheenvuoronsa. "On tietysti totta, että ihmiset olivat Jeesuksen suhteen hyvin uteliaita, mutta minä olin kuitenkin vielä voimallisempi tunne pääsiäisviikolla kuin uteliaisuus. Kun ihmiset näkivät Jeesuksen ja pääsivät hänen lähelleen he pettyivät. Eihän Jeesuksessa ollut mitään kuninkaallista. Hänhän oli aivan tavallisen näköinen, köyhä ja vaatimaton mies. Voi sitä pettymyksen määrää, kun ihmiset ymmärsivät ettei tästä miehestä, tästä Jeesuksesta, olisi heidän kuninkaakseen. Ja Jeesuksen opetuslapsetkin, kuinka he olivatkaan pettyneitä, kun Jeesus kiirastorstaina antautui häntä vangitsemaan tulleille sotilaille eikä edes yrittänyt puolustautua. Opetuslapsethan olivat niin odottaneet, että juuri täällä Jerusalemissa ja tällä pääsiäisviikolla Jeesus vihdoin näyttäisi voimansa ja mahtavuutensa. Nyt varmasti ymmärrätte, miksi minä olen voimakkain", pettymys totesi.

Nyt astui esiin synkännäköinen tunne, joka esitteli itsensä vihaksi. "Minusta on naurettavaa edes asettua teidän kanssanne kilpailuun", viha sanoi. "Kaikkihan sen tietävät, että minun voittoani ei voi kukaan estää. Pääsiäisen tapahtumien voimakkain tunne on tietysti viha. Ajatelkaa sitä ihmisten vihan määrää, kun he huomasivat, että heitä oli petetty. He olivat odottaneet kuningasta, joka ajaisi miehittäjät pois Jerusalemista ja vapauttaisi oman kansansa. Mutta ei, turhaan he olivat odottaneet ja toivoneet, niinpä heidän pettymyksensä muuttui valtavaksi vihaksi Jeesusta kohtaan. Niin suuri oli heidän vihansa, että he halusivat hallitsijan, Pontius Pilatuksen, vapauttavan Barabbas-nimisen roiston mieluummin kuin Jeesuksen. Ja raivoissaan he halusivat, että Jeesus ristiinnaulittiin. Eihän minua suurempaa tunnetta voi enää löytyä", sanoi viha.

"Minä kyllä olin vielä voimakkaampi", sanoi surullinen ääni vähän takellellen muiden tunteiden joukosta. "Olen suru ja hiivin lähes jokaiseen mieleen, kun Jeesus kuoli ristiinnaulittuna pitkäperjantaina. Monet Jeesuksen ystävät ja häntä seuranneet ihmiset olivat sanattomia surusta, kun Jeesus ristiinnaulittiin. Monet niistäkin ihmisistä, jotka olivat vaatineet, että Jeesus ristiinnaulittaisiin alkoivat katua ja surra. Suru tuli lopulta niin suureksi, että koko maailma pimeni hetkeksi, kun Jeesus kuoli."

Tunteiden joukossa vallitsi nyt syvä hiljaisuus. Tuntui kuin kukaan ei olisi uskaltanut puhua mitään. Yhtäkkiä kuulosti aivan siltä kuin joku olisi kiljahtanut riemusta.

"Ei tämä vielä ole ohi", huusi kirkas ja iloinen ääni. "Ette kai te ole unohtaneet meitä!" Kaksi tunnetta astui muiden eteen, käsi kädessä. Siinä olivat rakkaus ja ilo. "Meidän ansiostammehan koko kristitty maailma viettää pääsiäistä. Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan on niin käsittämättömän suuri, että hän antoi ainoan poikansa Jeesuksen kuolla ristillä, jotta ihmiset saisivat kaikki syntinsä anteeksi ja saisivat ikuisen elämän. Ajatelkaa sitä iloa, mikä syntyi pääsiäisaamuna, kun opetuslapset saivat tietää, että Jeesus oli noussut kuolleista ja voittanut kuoleman vallan."

Sitä rakkautta ja iloa on jaettu ihmisille melkein 2000 vuotta Ja sen rakkauden ja ilon takia minäkin kerron tätä tarinaa, jossa voittajiksi lopulta selviytyivät pääsiäisen rakkaus ja ilo.