"Hetki ennen kuin minusta tuli iso"

Kouluun lähtijöiden siunaaminen kirkossa

Anita Ahtiainen, Seurakuntien Lapsityön Keskus ry.

Kouluun lähtevät ekaluokkalaiset ovat elämänsä ehkä ensimmäisen varsinaisen käännekohdan edessä. Itsenäistyminen - se on hauskaa, pelottavaa ja niin välttämätöntä! Koululaiseksi kasvaminen on lapsen oma, iso asia, johon vanhemmat liittyvät tukien, rohkaisten, tilaa antaen, luottaen.

 

Kouluun lähtijöitä on siunattu kirkossa eri seurakunnissa jo useiden vuosien ajan. Se, mihin ajankohtaan lukuvuoden rytmissä siunaaminen sijoittuu, vaihtelee hyvin paljon. Siunaaminen sijoittuu yhtä luontevasti esikoulun kevätjuhlaan kuin syyslukukauden alkuunkin. Ajankohta vaikuttaa luontevien yhteistyötahojen valintaan. Keväällä mukana ovat päiväkotien henkilökunta ja seurakunnan lastenohjaajat. Syksyllä ollaan jo enemmän koululaisia ja silloin mukaan kannattaa kutsua opettajia ja varhaisnuorisotyön tekijöitä sekä leikkipuistojen ja iltapäiväkerhojen henkilökuntaa.

 

Tähän rakenteeseen on valittu tekstiksi Jeesuksen vertaus Hyvästä Paimenesta Joh.10: 1-6, 14-15. Sen kautta on hyvä peilata sekä myönteisiä odotuksia että pelkoja, jotka liittyvät lapsen kouluun lähtöön. Muita mahdollisia tekstejä voisivat olla lasten evankeliumin versiot Matt.18: 1-5, 10 tai Luuk.18: 15-17. Ne tuntuvat sopivan tässä tilanteessa paremmin aikuisille -varsinkin opettajille- kuin pienille koululaisille. Myös kirkkovuoden mukaisista teksteistä voi hyvin löytyä tähän tilaisuuteen sopivia teemoja.

 

Jumalanpalveluksen kulku

 

Liturgina pappi, avustajina seurakunnan työntekijöitä, opettajia ja lasten läheisiä ihmisiä: vanhempia, sisaruksia, isovanhempia, kummeja.

 

Tarvikkeet

-alba

-stola

-kynttilöitä ovella lapsille jaettuna

-kynttelikkö tai hiekkalaatikko kynttilöiden sytyttämistä varten

-vanha reppu, jossa hieno Raamattu

-reppu, jossa vihreä kangas niityksi

-reppu, jossa on lampaita

-reppu tai kottikärryt, jossa on lampaiden aitaus

 

 

1. Alkuvirsi Jeesus, sinä itsekin – Lasten virsi 162, VK 488

 

2. Johdanto

 

L: Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

S: Aamen, aamen, aamen

 

Johdantosanat ja draaman alku

Rakkaat kouluun lähtevät ekaluokkalaiset sekä vanhemmat, kummit, isovanhemmat, opettajat ja muut ystävät! Me olemme kokoontuneet yhdessä kirkkoon, jossa Jumala on aivan erityisellä tavalla meidän kanssamme, jotta saisimme Hänen siunauksensa, kun olemme aloittamassa uutta kouluvuotta. Tämä kouluvuosi on aivan erityinen - se on sinulle (huomioi eleilläsi paikalla olevat ekaluokkalaiset!) ihka ensimmäinen.

 

Me olemme tässä, koska tiedämme, että Taivaan Isä tahtoo meille kaikkea hyvää. Hänen siunauksensa on sitä, että tiedämme hänen olevan lähellämme kaikissa elämämme vaiheissa. Siunattuina voimme tuntea olomme turvalliseksi, vaikka meille tapahtuisikin asioita, jotka voivat tuntua jopa liian jännittäviltä. Enkä sano tätä vain teille lapsille, vaan myös aikuisille, koska tiedän, että juuri mikään ei ole niin jännittävää kuin saattaa lapsi koulutielle tai muuhun uuteen elämän vaiheeseen. Siispä me olemme tässä kaikki yhdessä Jumalan edessä kaikkine huolinemme, mutta myös iloisina kiittämässä uusista mahdollisuuksista.

 

(Havahdu huomaamaan, että sinulla selässäsi koulureppu, mielellään vanha ja kulunut. Lapset ovat saattaneet huomauttaa siitä sinulle jo aikaisemmin, mutta älä ole huomaavinasikaan sitä ennen tätä hetkeä. Voit hyvin pitää reppua alban päällä!)

 

Ai, niin minullakin on uusi koulureppu. Tämä on sellainen elämänkoulureppu, siksi se on jo vanha ja kulunut. (Pengo reppuasi pitkään ja hartaasti) Koululaiset saavat pian reppuunsa paljon uusia kirjoja, mutta minun repussani on vain yksi kirja. Tässä se on. (Ota kirja selässäsi olleesta repusta Raamattu) Tästä kirjasta varmasti syytä lukea nyt jotakin... Ahaa! Tästä aloitamme. (Jos sinulla on tilaisuudessa avustamassa muita työntekijöitä, he voivat tässä vaiheessa kaivaa omista repuistaan esineitä, jotka kuvittavat kertomustasi. Esimerkiksi ensimmäinen voi levittää lattialle vihreän kankaan kuvaamaan niittyä, seuraava voi tehdä aidan köydestä tai jos hänellä on mukanaan oikein kottikärryt, hän voi tuoda puurimoja aitaa varten. Kolmas voi tuoda aitaan sopivan kokoisia lampaita. Ne voivat olla esim. aaltopahvista ja villasta tehtyjä)

 

3. Raamatunluku ja draama

 

Joh. 10:1-5, 14-15.

"Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista, vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä."

 

Mitä ihmettä, lampaita ja paimenia! Mehän olemme ihmisiä ja koululaisia! Mitä ihmettä tämä kertomus oikein tarkoittaa? En oikein ymmärrä... ymmärrättekö te?

(anna aikaa miettiä...) Meillä on tässä siis aitaus ja lampaita. Jos minä olisin rosvo ja menisin tänne lampaiden joukkoon (astu karsinaan) ja yrittäisin houkutella ne mukaani... (esitä rosvoa) "Hei tulkaas lampaat messiin, mä tiedän yhden tosi hyvän paikan... Ai, että teitä on kielletty lähtemästä vieraiden mukaan! No tulkaa nyt kuitenkin ja mennään äkkiä, ettei kukaan huomaa. No niin... yks, kaks, kol...Noo! Miksei kukaan liiku mihinkään! (Lähdet yksin epätoivoisena pois aitauksesta)

 

Ne eivät seuranneet vierasta, koska ne eivät tunteneet sen ääntä... Mutta, entä jos minä olisin paimen, jonka ne tuntevat... (Joku avustajista asettaa papille stolan kaulaan ja avaa portin. Mene karsinaan ja silitä lampaita lempeästi) Ei hätää lampaani, voimme hyvin odottaa, että kaikki pääsevät mukaan. Minä johdatan teidät turvalliseen paikkaan. (Avustajat tuovat lampaat liturgin perässä alttarin taakse)

 

Näin siis kertomuksessa tapahtuu, mutta mitä Jeesus oikein tarkoittaa tällä? Ahaa, tämä kirjoitus jatkuu...(Jatka lukemista Raamatusta):

"Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti. ( Me emme siis olleet ainoita, jotka eivät ymmärtäneet!) Siksi Jeesus jatkoi:.. Minä olen Hyvä Paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta."

 

Jeesus on Hyvä Paimen. Vaikka me emme häntä näe, me tunnemme hänen äänensä kuulemiemme sanojen sisällön perusteella. Mietipä vaikka tunnistaako näistä seuraavista lauseista, mitkä ovat Jeesuksen sanomia ja mitkä jonkun muun puhetta. Tässä tulee ensimmäinen: "Varastaa saa, jos ei jää kiinni" ... No oliko se.Jeesuksen vai jonkun muun ääni? Ahaa. Sitten vielä lisää (ota niin monta esimerkkiä, kuin tuntuu luontevalta). "Tarjoa vastapuolellesi sovintoa", "Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi siltä, joka haluaa lainata sinulta", "Ota itsellesi aina suurin pala, että saat kylliksi", "Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille", "Tuhmien lasten kanssa ei saa leikkiä", "Voit tulla mukaan, vaikka et olekaan kysynyt lupaa", "Ole rohkealla mielellä, poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi".

 

Joskus Jeesuksen äänen kuuleminen on vaikeaa, kun on niin paljon kaikenlaisia mielipiteitä. Mutta onneksi me olemme yhdessä vähän niin kuin nämä lampaatkin ovat ja saamme yhdessä kuunnella, mikä ääni on oikea ja mikä vieras. Niin ja en voi kyllä olla ajattelematta sitä, että nyt te ekaluokkalaiset saatte uuden opastajan vanhempien ja kummien ja näiden entisten tuttujen lisäksi, kun saatte oman open koulussa.

 

(Tässä kohtaa voisi olla opettajien esittely tai jonkun opettajan puheenvuoro, jos vain mahdollista)

 

Meillä aikuisilla on kahdenlainen tehtävä. Toisaalta me olemme Hyvän Paimenen lampaita itsekin ja meidän täytyy tarkkaan kuunnella hänen ääntään, ettemme kulkisi harhaan. Toisaalta meidän tehtävämme on opettaa pienempiä seuraamaan oikeaa paimenta ja kertoa, millaisia asioita Hyvä Paimen tahtoo elämäämme. Joskus tämä tehtävä voi tuntua liiankin vaativalta. Meidän on tärkeää oppia pyytämään apua tehtävämme hoitamiseen ja olemaan avuliaita toisillemme. Me kaikki teemme vuorollamme virheitä ja selviämme eteenpäin vain antamalla anteeksi itsellemme ja toisillemme. Hyvän paimenen suurin ihme on se, että heikkous onkin vahvuutta ja epäonnistumisesta kasvaa suurin viisaus. Hyvän Paimenen ääni on hyvin ihmeellinen.

 

4. Laulu Hyvä Paimen rakastaa Lasten virsi 93

 

5. Rukousjakso

 

Lapset saapuvat alttarin ääreen saattajansa kanssa. Tullessaan he sytyttävät rukouskynttilän

 

Lapset polvistuvat alttarille. Heitä on siunaamassa pappi, heidän saattajansa ja mielellään myös joku opettajista.

 

Siunaamisen sanat: NN, siunatkoon sinua Kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki

 

Virsi siunaamisen aikana: Jumalan kämmenellä Lasten virsi 99, VK 499 tai Herra, olet auttajamme VK 838

 

Kun lapsi on siunattu hän siirtyy saattajansa kanssa takaisin omalle paikalleen.

 

Esirukous: voi olla lasten, opettajan, vanhemman ja seurakunnan työntekijän yhdessä laatima ja ääneen rukoilema tai sitten esim. seuraava rukous:

 

Srk:n työntekijä: Hyvä Jumala, rakas taivaallinen Isämme, me kiitämme sinua kaikista lahjoistasi. Elämästä, jonka olemme sinulta saaneet ja rakkaudestasi, joka tekee meistä voimakkaita. Kiitos yhteydestä, jota luot keskuuteemme ja uskosta, joka auttaa meitä kuulemaan äänesi silloinkin, kun on vaikea tietää, mikä on oikein ja mikä väärin. Tee kirkkotie tutuksi perheillemme, jotta sinun äänesi saisi kuulua voimakkaasti arjessamme.

 

Vanhempi: Rakas taivaallinen isämme, me kiitämme lapsistamme, jotka nyt aloittavat koulun käynnin. Kiitos kasvun ihmeestä ja ilosta, jota yhteiset hetket ovat tuoneet elämäämme. Anna meille vanhemmille kärsivällisyyttä silloin, kun kaikki ei suju niin kuin toivoisimme. Auta meitä olemaan armollisia itsellemme, kun mietimme, millaisia vanhempia oikein haluaisimme olla. Anna meille viisautta turvautua toisiin aikuisiin, ja Sinuun hyvä Jumalamme, tässä haastavassa tehtävässämme lasten kasvattajina.

 

Lapsi: Hyvä Jumala, ole meidän kanssamme, kun koulu alkaa. Anna ystäviä, estä kiusaaminen, turvaa koulumatkamme. Siunaa vanhempia ja opettajia, siskoja ja veljiä, kummeja ja isovanhempia, kaikkia, jotka ovat meille tärkeitä.

 

Opettaja: Me rukoilemme kaikkien koulussa työtään tekevien puolesta. Anna kouluun hyvä henki, joka rohkaisee sekä lapsia että aikuisia kasvamaan ja oppimaan. Anna meille opettajille viisautta huomata jokaisen lapsen erityinen hyvyys ja kauneus, jotta arvostaisimme heitä ja osaisimme oikein tukea heidän kasvuaan. Anna voimia selvitellä vaikeitakin asioita ja auta meitä huomaamaan rivien välissä pulppuava ilo.

 

Pappi: Jeesus, Hyvä Paimenemme, Sinuun me tahdomme turvautua elämämme kaikissa vaiheissa. Johdata sinä meitä. Auta meitä luottamaan siihen, että kaikessa, mitä elämä eteemme tuo on läsnä sinun suojeluksesi. Tätä rukoilemme Sinun nimessäsi Jeesus. Aamen.

 

Isä meidän -rukous

 

Laulu Kiitoslaulu - Lasten virsi 115 tai Jumala loi - Lasten virsi 63, VK 135

 

Herran siunaus

 

Lopuksi läsnä oleva seurakunta kutsutaan mieluiten yhdessä valmistetuille "kirkkokahveille". Tarjoilusta voi sanoa, että vanhan ajan pitkopulla on nykyään lapsille varsin mieluista. Samoin porkkananpalat ja jäätelö. Tärkeintä on hauska yhdessäolo. Kouluun lähteville voidaan seurakunnan varojen mukaan antaa lahjaksi Lasten Raamattu tai Lasten Pyhäkoululehti, enkeliheijastin tai esim. kummioppilaiden askartelema kirjanmerkki.