Paimenten joulu. Joulukuvaelma perheiden jouluhartauteen

Kertoja: Oli myöhäinen ilta pienessä Betlehemin kaupungissa. Paimenet olivat saaneet lammaslaumansa kasaan. Oli aika levähtää ja vaihtaa kuulumisia pitkän työpäivän jälkeen. Paimenten joukossa oli myös Ruben-isä kahden poikansa Danielin ja Benjaminin kanssa.

 

Isä: Pojat, tulkaapas tänne nuotion äärelle. Minulle on teille tärkeää kerrottavaa.

 

Daniel: Mitä nyt? Onko tapahtunut jotain? Kerro heti.

 

Isä: Ajattelin kertoa teille siitä, mitä olen löytänyt Kirjoituksista. Olen lukenut rabbin johdolla profeetta Jesajan ennustuksia ja löytänyt sieltä jotain aivan erikoista. Voisitko sinä Benjamin hakea tuon kirjakäärön minulle?

 

Benjamin: Ole hyvä.

 

Isä: Kiitos. Kuunnelkaapa, mitä profeetta on kirjoittanut kauan sitten. "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan."

 

Daniel: Mitä tämä tarkoittaa, isä?

 

Isä: Me odotamme suurta kuningasta, joka tulee pelastamaan kansaamme. Olen puhunut monien viisaiden miesten kanssa. Kaikki sanovat, että se aika on aivan lähellä.

 

Daniel: Hui kuinka jännittävää. Tulisipa kuningas mahdollisimman pian. Hän voisi antaa minulle kultaa, jalokiviä ja muita rikkauksia. Silloin meidän ei tarvitsisi enää paimentaa lampaita. Me voisimme muuttaa hienoon taloon, syödä herkkuja ja saisin lukea pyhiä kirjoituksia rabin johdolla joka päivä.

 

Isä: On sinulla Daniel suuret suunnitelmat. Onhan kuningas lupausten mukaan suuri ja ihmeellinen, mutta sitä en tiedä, tuoko hän meille tuollaisia kalleuksia.

 

Daniel: Nyt isä minä tiedän. Minä opettelen soittamaan huilua. Jos osaan soittaa oikein kauniisti, kuningas varmasti antaa vastalahjaksi kaikkia rikkauksia. (Ottaa huilun, menee kauemmaksi nuotiosta ja alkaa soittaa. Soittaa ensin hapuillen.)

 

Isä: Voi, tuota poikaa. Aina yhtä suuret toiveet.

 

Kertoja: Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät.

 

Daniel: Isä, en näe mitään.

 

Benjamin: Isä, minua pelottaa.

 

Enkeli: Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä."

 

Kertoja: Nyt laulamme virrestä 21: 1-2, 10

(Muut enkelit saapuvat virren aikana. Pienet enkelit jäävät paimenten eteen, isot paimenet siirtyvät flyygelin luo. )

 

ENKELTEN LAULUESITYS: LULLABY NOEL/KUULUI LAULU ENKELTEN (enkelit menevät pois)

 

Daniel: Oliko tämä totta vai unta? Isä, mitä tämä oikein tarkoittaa?

 

Isä: En tiedä. Meidän pitää mennä Betlehemiin katsomaan mitä on tapahtunut. Ehkä nyt on syntynyt se kuningas, josta kerroin teille. Seurataan tähteä.

 

Kertoja: Laulamme yhdessä laulun Ilouutinen TAI Seuraa tähteä

 

Isä: Nyt me olemme varmaan perillä. Tähti on tämän tallin yläpuolella. Mennään sisälle.

(Paimenet menevät sisälle, katsovat Jeesus-lasta, isä kumartuu rukoukseen seimen edessä. Daniel tulee pois tallista. Isä huomaa rukouksesta noustuaan pojan kadonneen)

 

Isä: Benjamin, missä Daniel on?

 

Benjamin: Meni ulos.

(Isä menee ulos, ottaa varovasti kiinni poikansa olkapäästä.)

 

Isä: Daniel, mikä sinulla on?

 

Daniel: Olen harjoitellut ihan turhaa soittoa. Noilta ihmisiltä on aivan turha odottaa saavansa mitään rikkauksia. Mikä kuningas tuollainen seimessä tuhiseva pikkuvauva on. Kuninkaat asuvat hienoissa palatseissa. Tosi reilua isä, että kerroit minulle tuollaisia satuja.

(Isä menee takaisin talliin. Kohta tulee takaisin)

 

Isä: Jeesus-vauva itkee. Tule Daniel soittamaan. Ehkä vauva rauhoittuu kauniiseen soittoosi.

 

Daniel: Hyvä on. (menee talliin ja soittaa kappaleen Pieni liekki)

 

Isä: Lapsi hymyilee. Hän pitää sinun soitostasi.

 

(Daniel ottaa vauvan syliinsä) Daniel: Isä, olit oikeassa. Tässä vauvassa on jotain ihmeellistä. Tämä hymy tekee minut niin onnelliseksi. En ole nähnyt koskaan aikaisemmin mitään yhtä kaunista. Ehkä vauva on kuitenkin se luvattu kuningas.

(Myös enkelit saapuvat tallin luokse laulamaan)

 

Kertoja: Laulamme nyt yhdessä laulun 10 Jouluyö, juhlayö