Joulutähden tarina

 

Päivänavaukseen sopiva tarina kertoo siitä kuinka jouluyön ihme kosketti harmaata tähteä, ja siitä tuli taivaan loistavin ja kirkkain tähti.

 

 

Johdanto päivänavaukseen:

 

Kaikkia tähtiä emme näe. Tuolla kaukana avaruudessa on paljon tähtiä, joiden valon voimme nähdä, mutta siellä on myös tähtiä, jotka eivät valaise tänne maapallolle asti. Tänään kerron sinulle mitä eräs tähti muinoin ajatteli.

 

Oli kerran harmaa tähti. Hän oli erilainen kuin muut, sillä hän oli harmaa eikä loistanut kirkkaasti, kuten muut tähdet. Harmaa tähti oli hieman surullinen, sillä hänkin olisi halunnut loistaa. Joskus häntä kiusattiin harmautensa vuoksi, mutta usein vanhat tähdet olivat myös lohduttaneet pientä harmaata tähteä ja kertoneet hänelle monia tarinoita maapallosta.

 

Hän oli kuullut, että maapallolla oli paljon vettä, ja että se näytti tuonne avaruuteen kirkkaan siniseltä. Hän oli kuullut, että maapallolla oli myös maata, erimuotoisia maapalasia ja niillä palasilla asui paljon erilaisia ihmisiä. Noista ihmisistä hän oli kuullut satoja tarinoita. Hän oli kuullut, että ihmiset olivat Jumalan luomia aivan niin kuin tähdetkin. Hän oli myös kuullut, että ihmisillä oli tapana katsella tähtiä ja ihastella tähden lentoja.

 

Harmaa tähti toivoi salaa, että ihmiset voisivat nähdä myös hänet, mutta hän oli liian harmaa. Eräs vanha ystävällinen tähti oli huolissaan harmaasta tähdestä ja koetti auttaa. Eräänä yönä harmaan tähden nukkuessa, hän kietoi harmaan tähden kirkkaaseen folioon, mutta tähden sakarat rikkoivat sen. Toisena yönä hän ripusti tähteen kimaltavia koristenauhoja, mutta kateelliset tähdet varastivat ne. Kerran hän yritti maalata tähteä kultamaalilla, mutta purkki tipahti hänen vanhoista hyppysistään. Vanha tähti oli ihmeissään, miksi harmaa tähti ei jo saanut loistettaan. Hän mietti murheissaan, että tähdentekijä oli tehnyt pahan virheen jättäessään yhden tähden harmaaksi.

 

Harmaan tähden elämä jatkui samaa rataa, kunnes eräänä päivänä kirkkaat tähdet kuiskivat kiivaasti. He väittelivät siitä kuka oli kirkkain tähti ja aikoivat odottaa seuraavaan yöhön, jolloin asia ratkaistaisiin. Tähtien kinastelu oli harmaan tähden mielestä ihan turhaa. Hän yritti sanoa toisille, että heidän pitäisi olla onnellisia siitä, että edes loistavat, mutta eivät kirkkaat tähdet kuunnelleet harmaata tähteä.

 

Seuraava yö oli alkamassa, ja tähdet odottivat kilpailuaan kirkkaudesta. Harmaa tähti ei tällä kertaa jäänyt katsomaan miten toiset loistivat pimeyteen. Hän oli omituisen väsynyt, mutta uni ei kuitenkaan meinannut tulla, sillä joka sakaraa nipisteli ja kutitti. Lopulta hän kuitenkin vaipui levottomaan uneen. Jonkin ajan kuluttua syvä hiljaisuus oli vallannut kaikki tähdet. Harmaa tähti heräsi siihen rauhaan ja hiljaisuuteen. Hänen sakaroitaan ei enää kutittanut, ja hän ihmetteli kun hänen silmiään niin häikäisi. Silloin tähti huomasi että hän itse loisti kirkkaana ja hohtavana.

 

Tähti oli ihmeissään omasta kirkkaudestaan. Vanha ystävällinen tähti tuli hänen luokseen. ”Kuulehan", sanoi vanha tähti. "Luulin, että tähdentekijällä on tullut virhe kun oli tehnyt sinusta harmaan, mutta tänä yönä sinun toiveesi on toteutunut ja on tapahtunut ihme. Sinä olet tänä yönä kaikkein kirkkain tähti. Tänä yönä on maapallolle syntynyt Jeesus-lapsi, Jumalan poika, joka on tullut ihmisten pelastajaksi. Sinä olet saanut kirkkautesi sen vuoksi. Sinä loistat kirkkautta sen paikan yläpuolella, missä Jeesus on syntynyt.”

 

Esim. keskusradio-päivänavaukseen aiheeseen sopiva laulu: Pimeydessä syttyy tähti, Jakaranda: Lapsi ja tähti; raita 8.

 

Päivänavauksen päätökseksi aiheeseen sopiva rukous.